Peter Kotilainen — Sankari ja kapinallinen

Kirjaraportti 127. Lasse Lindqvist, Juhavaltteri Salminen: Peter Kotilainen — Sankari ja kapinallinen (2024, Docendo).

Elämäkerta juuri 30 vuotta täyttäneestä säbäjätkästä. Okei.

Kotilainen on kaksinkertainen maailmanmestari ja ehkä tunnetuin aktiiviuraa jatkava suomalainen salibandyn pelaaja. Epäilen, ettei hänestä silti pelkillä säbäansioilla laadittaisi kirjaa.

Kotilaisen kiinnostavuutta lisäävät traaginen perhetausta, taipumus masennukseen, ongelmallinen suhde alkoholiin sekä uhkapeliaddiktio ja isot pelivelat. Samoin miehen tapa puhua avoimesti niin kuin tuntee. Iltapäivälehdet ovatkin jo raportoineet kirjasta mehukkaita yksityiskohtia.

Miksi luin? Siksi, että lähipiiristä löytyi innokas 16-vuotias suosittelija. Tuskin teosta vuoden urheilukirjana palkitaan, mutta koskettihan tämä: urheilu pelasti nuoren pojan vielä pahemmalta.

Kirjan ote ei tunnu pinnalta erityisen yhteiskunnalliselta. Siitä huolimatta tekstissä särisee vahva sosiaalipoliittinen lataus. Kotilainen näyttää tapaukselta, joka olisi tarvinnut matkan varrella vielä vähän enemmän jeesiä. Tämän luettuani kannatan entistäkin vahvemmin nuorten harrastustoiminnan tukemista ja arvostan entistä enemmän seurojen ja kerhojen vapaaehtoisia. 

Kuten tapana on, tarina kerrotaan minämuodossa. Lähipiiri pääsee ääneen vain lyhyillä ”kommenttiraidoilla”. Pidän valintaa hippasen laiskana. Päähenkilö on ristiriitainen persoona ja toiselta puolelta katsottuna asiat olisivat epäilemättä näyttäneet erilaiselta. 

Olisi ollut kiinnostava kuulla, mitä valmentajat ja pelikaverit menosta ajattelivat. Millainen mies Kotilainen oli kentällä, kopissa ja viihteellä?

****-