Valvoja

Kirjaraportti 124. Maisku Myllymäki: Valvoja (2024, WSOY).

Päähenkilö seisoskelee työpäivän verran taidenäyttelyssä ja kelailee rakkauttaan. Fiilikset eivät ole ihan parhaat, kun uni ei ole tullut kahdeksaan vuorokauteen.

Museo on hyvä paikka pohdiskella myös taiteen katsomista ja somea ja elämän esittämistä. Niitä tässä pyöritellään sen rakkauden lisäksi. Kriittiseen sävyyn.

Aikamme keskeisistä ilmiöistä on puhe, ja ihan oikeita havaintoja Myllymäki tekee, mutta en oikein jaksanut innostua. (Onko kukaan lukenut hyviä someromaaneja?)

Vika oli varmaan minussa, koska tämähän oli objektiivisesti ajateltuna toimiva ja mietitty ja loppunousu erityisesti oli lähes nerokas.

Mikä mätti? No esim. se, että päähenkilöt olivat tylsiä ja heistä oli vaikea kiinnostua. Pohdinnat tuntuivat välillä luennoilta. Ja verkkainen tahti ei riittänyt nostamaan dopamiinitasoja. (Jälleen voi olla, että minä olin se verkkainen, joka tajusin vasta lopuksi, mistä on kyse.)

***