Elokuun varjot

Kirjaraportti 144. Philip Teir: Elokuun varjot (2024, suom. 2024 Jaana Nikula, Otava).

Romaani kertoo pietarsaarelaisen äidittömän pojan kasvun ysäriteinistä professoriksi Amerikkaan. Pojan lisäksi seurataan parin kaverin ja heidän perheidensä kohtaloa. Porukkaa pörrää mukana aika paljon, ja heidän suhteitaan pedataan lupaaviin syheröihin.

Tässä olisi hyvä kattaus johonkin tv-draamaan. Jostain syystä asetelma läsähtää. Kaiken virittelyn jälkeen mitään räjähdystä, pamausta tai tussahdusta ei tullutkaan.

Yksi kantava linja oli päähenkilön ihastus kaverin äitiin. Silti hän heräsi känni-illan jälkeen kaverin äidin siskon pedistä. Teoriassa kiinnostavampaa kuin käytännössä. Kaikenlaista muutakin ehti tapahtua. Masturboitiin ankarasti, perustettiin bändi, poltettiin pilveä, mentiin sivariin. Mitä sitten?

Päähenkilö ei ollut kovin kiinnostava, ja asiat vain tapahtuivat. Jos joku asia perusteli toista, se jäi minulta huomaamatta.

Lähihistoria näkyi Jugoslavian hajoamissotien pakolaisaaltona ja Jaron jalkapallojoukkueen nousuna. 

Siisti ja sujuva romaani, mutta särmätön.

**+


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pienen budjetin sotaelokuva

Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu

Mars Room