Voittajan tunti

Kirjaraportti 209. Iida Sofia Hirvonen: Voittajan tunti (2025, Siltala).
 
Kun nousee aamuviideltä tehokkaana ottamaan uutta päivää vastaan, niin kylläpäs sitä pärjäileekin elämässä. Kanadalaisen menestysgurun Robin Sharman voittajantunnista intoiltiin Suomessa muutama vuosi sitten.
 
Iida Sofia Hirvosen Voittajan tunnissa keikutaan myös hereillä viideltä. Jatkojen jatkoilla jossain tyhjässä liikerakennuksessa. Päähenkilön – musiikkikriitikon – ei pitänyt lähteä minnekään, koska deadline. Paha kyllä Ceppo, Jing ja Master of Music sattuivat tulemaan iltasella kaupungilla vastaan. Asiat johtivat tosiin.
 
Tätä oli hauska lukea kahdesta syystä. Niistä tärkeämpi oli ei-kirjallinen kieli, jonkinlaista puheenpulputusta muistuttava. Aika paljon dialogia, välillä englantia ja pikku hassuttelua Cepposta, jonka cilmät ovat ceppocen celällään.
 
Toinen liittyi maailmaan, jota Hirvonen kuvaa. Itsekin olin joskus Helsingissä asuva nuori aikuinen, mutta ihan jonkin verran on maailma ehtinyt siitä muuttua. En ole näitä milleniaaleja aiemmin oikein hahmottanut. Kiinnekohtia ja odotuksia tulevasta näyttäisi olevan vähänlaisesti, ja todellisuudesta puolet sijaitsee verkossa.
 
Juonta tässä ei ole nimeksikään. Xander silittää pukua ja ajaa pummilla ratikassa. Tapahtumanjärjestäjä ei pystykään maksamaan Erkille dj-keikasta. Jing harmittelee tori.fi:stä satasella ostamaansa Pradan laukkua, joka osoittautuu feikiksi.
 
Mistä tämä sitten kertoo? No, ehkä juuri siitä kolme-nelikymppisten irrallisuudesta. Tapahtumattomuuden kuvailun ohessa päähenkilöt pohdiskelevat lähes esseemäisesti muun muassa kulttuurilehtien näivettymistä ja siirtymistä verkkoon.

Jatkoilla väitellään, kumpi onkaan kovempi, Ilkka vai Ismo Alanko. Myös Göstä Sundqvistin Rin tin tiniä analysoidaan ja Melkein julkkis -elokuvaa.

⭐⭐⭐+