Mars Room

Kirjaraportti 208. Rachel Kushner: Mars Room (2018, suom. 2025 Arto Schroderus, Tammi).

Kaksi elinkautista vankeustuomiota ja vielä kuusi vuotta päälle. Siinä riittää yhdelle naiselle istuttavaa. Järjetön tuomio kuvannee laajemminkin yhdysvaltalaista järjestelmää. Vankien osuus väestöstä on siellä maailman suurin.

Mars Room seuraa elämää valtavassa kalifornialaisessa naisvankilassa. Aika värikästä sakkia monella tavalla. Valkoiset jäävät vähemmistöön. Päähenkilö Romy päätyi häkkiin tapettuaan ahdistelijansa.

Tämän voi lukea vetävänä vankilaseikkailuna, mutta tässä tirisee myös vahva yhteiskuntakriittinen viritys, kuten Kushnerilla on tapana. Luin häneltä aiemmin Luomisen järven (2024), joka jäi vähän levälleen. Mars Room on tiukempi paketti rikosta ja rangaistusta.

Kushner jättää tulkinnat lukijalle. Ehkä siinä joku viesti silti piilee, jos vartijoiden väkivalta näyttää julmemmalta ja perusteettomalta kuin väkivaltarikollisten.

Kun syntyy huonolle alueelle, vähätuloisten C- tai D-kansalaisten perheeseen, omalle valinnalle jää kapea tila. Ura strippibaarissa – Mars Room on sellainen – voi tuntua rationaaliselta päätökseltä. ”Just say no” ja ”mahdollisuuksien tasa-arvo”. 

Amerikkalaiseen laatukirjallisuuteen kuuluu hellittämätön intertekstuaalisuus. Rikoksen ja rangaistuksen ohella Kushner viittailee kahteen teknologiakriittiseen ”ekofilosofiin”, Henry Thoreauhon ja Theodore Kaczynskiin.

Kushnerin kuva Amerikasta on lohduton. Vaikka hän flirttailee Unabomberin kanssa, omahyväisenä eurooppalaisena tulkitsen hänen pikemmin kaipaavan pohjoismaista hyvinvointivaltiota.

⭐⭐⭐⭐+