Paavo Teittinen: Pitkä vuoro

Kirjaraportti 265. Paavo Teittinen: Pitkä vuoro - Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen (2025, Gummerus).

Luin vasta nyt. Olisi pitänyt aiemmin. Mitä opin?

1. "Pitkä vuoro" tarkoittaa sitä, että tullaan töihin aamulla  ja lähdetään illalla myöhään, eikä ehkä pidetä vapaapäiviä lainkaan. Käsite liittyy lähinnä Aasiasta tuleviin kielitaidottomiin siirtotyöläisiin, jotka painaa parin euron liksalla ja nukkuu jossain keittiön takahuoneessa.

2. Miten niin orjia, onko ne muka kahleilla kiinni? Lähtis vaa menee. Kahle voi olla myös taloudellinen. Jos otit Thaimaassa ison lainan tai myit auton, jotta pääset Suomeen poimimaan marjoja ja "vuolemaan kultaa", niin kyllähän sä yrität haalia epätoivoisia pennejä kasaan eli metsästä marjaa ämpäriin, vaikka kohtelu olisi karseeta ja ruokana lohenpäitä.

3. Aika usein se kahle liittyy työlupaan eli pelkoon siitä, että joutuu pois maasta. Mitä vaihtoehtoja kielitaidottomalla nepalilaisella tai bangladeshilaisella on työllistyä?

4. Suomalainen yhteiskunta on katsellut jo vuosikymmeniä läpi sormien sitä, että ihmiskauppa ja ulkomaisen työvoiman riisto muuttuvat joillain aloilla normaaliksi maan tavaksi. 

5. Tämä koskee hallitusta, eduskuntaa, poliisia, oikeuslaitosta, mediaa, kauppaliikkeitä, suuryrityksiä ja meitä tavallisia pulliaisia, joita ei paljon kiinnosta, mitä tapahtuu sen kivan nepalilaisravintolan keittiössä. Tai missä oloissa ja millä palkalla ne aamupuuron mustikat ja mansikat on poimittu. Tai mihin johtaa se, kun kunnat ja kaupungit (tai hotellit ja laivayhtiöt) kilpailuttavat siivouspalvelunsa pelkkä hinta edellä niin, että vain orjatyötä käyttävät voivat pärjätä?

En jatka listaa pidemmälle. Globalisaatio ja valtavat elintasoerot vaikkapa Aasian ja Euroopan välillä johtavat tällaiseenkin.

On pysäyttävää huomata, kuinka sokeita me Suomessa olemme omalle toiminnallemme. Maailman onnellisimmassa maassa, oikeusvaltiossa, pikkutarkassa sääntö-Suomessa kaikki tuntuu käyvän ja ihmisarvo unohtuu, niin kauan kuin uhrit tulevat jostain kaukaa ja riisto jää piiloon seinien sisälle tai korpimetsiin. Ja kyllähän aika moni tästä suoraan hyötyykin.

Paavo Teittinen on moneen kertaan palkittu Hesarin toimittaja. Kaikki palkinnot ovat tulleet aiheesta. Pitkä vuoro kulkee esimerkkien ja ihmisten kautta mutta avaa silti laajan näkymän.

Tämä on iso kirja.

Kuten tekstistä ehkä jo päättelittekin, jopa kaltaiseni vankka kapitalisti kiihtyy lukiessa lähes raivon partaalle. Ties vaikka muuttuisin kohta kommariksi.

⭐⭐⭐⭐⭐