Rosa Liksom: Talo
Kirjaraportti 291. Rosa Liksom: Talo (2026, Like).
Poika etsii itseään mutta löytää kikkelinsä. Olikohan tämä turhan ilkeä tiivistys? Ehkä vähän. Jos sanoo neutraalimmin, niin sukupuoliasiat elähdyttävät kovasti nuorta kertojaa. Nainen kiinnostaa mutta etenkin mies.
Romaani sijoittuu jatkonsodan ja Lapin sodan nivelkohtaan syyskuussa 1944. Torniojoen laaksossa saksalaiset olivat tulleet tutuiksi "aseveljinä", mutta asetelma on muutoksessa. Talo kertoo vauraan maatalon elämästä noin 17-vuotiaan palvelijapojan näkövinkkelistä.
Kertoja on vähän "knapsu". Huutolaispoika, jolta keuhkotauti on vienyt voimat. Ehkä naismainenkin: tyytyväinen ulkonäköönsä, huomaa kukat ja perhoset, valmis tekemään naisten töitä, kun ei renkinä pärjää.
Romaani ilmoittautuu alaotsikossaan pastoraaliksi, siis ihannoivaksi maalaiselämän kuvaukseksi tai paimenrunoelmaksi. No onhan tämä yhdenlainen. Pikkutarkkaa päivän töiden kuvausta, seksikuvitelmia ja taloon saapuva outo renki.
Tiukasti istuvien sotilaspukujen eroottinen vaikutus on taiteessa tuttu teema. Se saa uuden muunnelman Liksomin kertoessa, kuinka pojat lukevat vintillä saksalaista kuvalehteä.
Talo on kirjoitettu meän kielellä, Torniojokilaakson murteella. Hetken aikaa meni totutellessa, mutta äkkiä silmä ja korva tottuivat.
Liksom on taas Finlandia-ehdokkaana, ja hänen kerrontansahan sisältää aina poikkeuksellista suuren taiteen tuntua. Minun makuuni tämä jää silti vähän verkkaiseksi: jännitettä kasvattava tylsyys toi mieleen Hytti nro 6:n.
Ihmettelin pitkään, mihin romaani oikein tähtää. Loppurysäys sitten tekee pojasta miehen - äkkiä niin kuin sota-aikana saattaa käydä.
⭐⭐⭐⭐-

Kommentit
Lähetä kommentti