Lehmä synnyttää yöllä

Kirjaraportti 149. Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä (2024).

Olipa kiva kirja! No ei oikeasti ollut, vaan melkein kaikkea muuta.

Finlandia-voittaja Statovcia muistuttava maahanmuuttajataustainen kirjailija perkaa ulkopuolisuuttaan. Jos romaanista hakee kauneutta, kielestä sitä voi löytää.

Muistot lapsuudesta vaihtelevat ankeista hirveisiin. Nykyhetki ei tarjoa paljon parempaa, vaikka kirjallista menestystä on siunaantunut. Tosin romaanissa jää auki, ovatko muistot tosia. Esimerkiksi isoisän huoneen vintillä asuva kolmipäinen kimeeri taitaa olla fiktiota myös teoksen sisäisessä maailmassa.

Romaani kertoo sodasta. Ei taisteluista, vaan siitä, mitä sota tekee ihmisille: niille jotka lähtevät pakoon ja niille jotka jäävät. 

Jugoslavian hajoamissodat toivat Suomeenkin huomattavan pakolaisjoukon 1990-luvulla, Kosovon albaaneja muiden muassa. Kuvaus suomalaisten suhtautumisesta pakolaislapsiin on aika tylyä. Aika tylyä saattoi olla kohtelu myös vierailuilla vanhassa kotimaassa. Ei kahta kotia siis, vaan kaksi maata, joissa on vieras.

Statovci kirjoittaa hienosti, mutta ei kovin helposti. Kun minäkertoja pulputtaa menemään puolen sivun mittaista, taiteellisesti pilkutettua virkettä, jossa kuvaillaan poukkoileva mielikuvitusolentojen keskustelu, niin saahan siinä lukija olla hereillä.

****