Muistin varassa – Oikeusprosessi ja totuus

Kirjaraportti 153. Julia Korkman: Muistin varassa – Oikeusprosessi ja totuus (2022, Kustantamo S&S).

Kun Ruotsin ulkoministeri Anna Lindh surmattiin 2003 NK:n tavaratalossa, poliisi tiedotti aluksi, että paossa oleva tekijä oli pukeutunut maastokuvioiseen armeijatakkiin. Teolla oli 29 silminnäkijää. Poliisin puhutuksessa monet heistä kertoivat yhdenpitävästi tämän yksityiskohdan.

Valvontakameranauhoitukset osoittivat myöhemmin, että todellisuudessa miehen yllä oli harmaa huppari. Housut sentään olivat armeijamallia, vaikka vihreät. Yksi silminnäkijä oli kehittänyt mielessään kuvan maastotakista ja jakoi sitä totena muille samassa huoneessa kuulustelua odottaneille. Nämä sitten sujuvasti liittivät ”tiedon” erottamattomaksi osaksi omaa, autenttista silminnäkijän muistoaan ja poliisi uskoi.

Korkman (s. 1977) on oikeuspsykologi ja tutkinut paljon silminnäkijätodistelun luotettavuutta. Ongelmia aiheuttavat muun muassa ihmisten rajallinen - pitäisikö sanoa surkea - kyky tehdä havaintoja ja muistin repaleinen höttöisyys. Omat riskinsä liittyvät poliisien ja oikeuslaitoksen toimintaan: viranomaisten käytännöt huomioivat huonosti muistin ja ihmismielen logiikan.

Korkman ihmettelee toistuvasti sitä hassua periaatetta, että oikeus suhtautuu vakavasti todistajalausuntoihin, jotka annetaan käräjillä monta vuotta tapahtuman jälkeen. Vuosien aikana muisto on ehtinyt paitsi haalistua myös sekoittua mediassa nähtyyn, muiden kanssa puhuttuun ja kaikkeen omaan päänsisäiseen työstöön. Jos oikeus olisi kiinnostunut mahdollisimman autenttisesta muistikuvasta, kannattaisi lukea ensimmäiset poliisin kuulustelupöytäkirjat. Miksi kuulusteluita ei videoida, kysyy Korkman ja tämän luettuani hämmästelen samaa.

Kirjassa Korkman käy läpi muun muassa valemuistojen syntymistä, lapsitodistajien epäluotettavuutta, johdattelevia kuulusteluita, tunnistusrivistöjen ongelmia ja kulttuurierojen vaikutusta muistamiseen. Samalla mukana pyörii oikeita oikeustapauksia Bodom-järveltä 1600-luvun noitavainoihin, Olof Palmeen, Yhdysvaltoihin ja Anneli Aueriin.

Sujuvasti ja kiinnostavasti kirjoitettu teos! Vähän poleeminenkin. Toimittajaakin kirja tervetulleesti muistuttaa, että jopa kaikkein vilpittömin, kirkas

muistisin haastateltava kaipaa viereen lähteeksi jotain tukevampaa, paperille painettua tai ehkä valokuvaan osunutta.

****