Älä jätä hyvästejä

Kirjaraportti 154. Han Kang: Älä jätä hyvästejä (2021, suom. 2024 Taru Salminen, Gummerus).

Muistamisesta tässäkin on kyse. Sataatuhatta ruumista ei saata unohtaa, vaikka niistä puhuminen kiellettäisiin. Eteläkorealainen nobelisti kirjoittaa kirjailijasta ja valokuvaajasta, jotka suunnittelevat yhteistä, kansanmurhaa käsittelevää teosta.

Romaani alkaa unella, mikä melkein aina on huono enne. Unenomainen meininki jatkuu läpi kirjan ja minun oli vaikea ymmärtää, milloin liikuttiin milläkin tietoisuuden tasolla. Lunta sataa. Suhde lumeen ei kuitenkaan ole suomalaisen käytännöllinen. Lumi on pumpulimainen harso, joka peittää ja vaimentaa. Toisaalta lunta vasten punainen veri erottuu.

Tarinaa kertova kirjailija päätyy Jejun saarelle valokuvaajan kotiin hoitamaan sairaalan joutuneen ystävänsä papukaijaa. Jejulla sataa lunta, sähköt katkeavat ja kirjailija joutuu uppoamaan valokuvaajan suvun tragedioihin. Äidin suku oli tapettu, isä viettänyt vuosia vankilassa, eno kadonnut. Kokonainen kaivos täynnä murhattujen luita.

Tykkäsin Han Kangin Vegetaristista, vaikken täysin tajunnutkaan. Tästä on vaikeampi pitää. Vuosikymmeniä vaiettu kansanmurha on iso aihe, mutta symboliikkaan ja houraileviin epäselvyyksiin sotkettuna romaani oli liian hankalaa settiä minulle. Kiinnostavinta tässä olivat kuvaukset 1940-50-lukujen tapahtumista ja äidistä, joka niitä yritti selvitellä ja hirveän menneisyyden kanssa pärjäillä.

***