Kirjaraportti

Kirjaraportti 161. Erno Paasilinna: Yksinäisyys ja uhma (1984, Otava). Tammikuun 18. tuli kuluneeksi 40 vuotta ensimmäisen Finlandia-palkinnon jakamisesta. Kunnioitin vuosipäivää lukemalla voittajan. Uusinnasta oli kyse, uusinnan uusinnasta.  Alkujaan Finlandiassa ei esiintynyt lajirasismia. Runoilla voitettiin - tai esseillä, kuten Paasilinna. Yksinäisyys ja uhma on kokoelma aiemmin julkaistuja kirjoituksia.  Muistan tästä vaikuttuneeni aiemmin. Nyt fiilis jäi kaksijakoisemmaksi. Alkupää meni paikoitellen haukotellessa, jälkimmäinen osa, Yksinäisyys herätti taas. Etenkin ”Syyskalassa Pentti Linkolan kanssa” ja essee Pentti Haanpään itse valitusta yksinäisyydestä ovat yhä vain mahtavia. Mikä haukotti alkupäässä? Ehkä se, että aika on tehnyt tehtävänsä ja aikanaan ajankohtaiset, päivän tapahtumiin viittaavat tekstit eivät aukea.  Kokoelman kirjoitukset liittyvät kirjailijuuteen ja kirjallisuuteen. Avaussaarnasta löytyy esimerkiksi Paasilinnan klassikkototeamus siitä, miten...

Kirjaraportti 160. Jukka Häkkinen: Salaliitot ympärillämme - Miksi totuus ei kiinnosta aivojamme? (2023, SKS Kirjat). Opiskeluaikoinani tienasin matkarahoja osallistumalla tieteelliseen kokeeseen. Otaniemen laboratorioissa päähäni kytkettiin antureita ja kuuntelin kopissa monotonista videota, jossa ihminen toisti yhtä tavua. Kesken videon tavu vaihtui: te, te, te, te, te muuttui to, to, to, toksi. Myöhemmin tutkija paljasti, että ääni ei ollut muuttunut. Videolla vain ihmisen huulten liike muuttui. Kun huulet näyttivät sanovan to, aivot alkoivat kohta kuulla äänen väärin. Nyt sain vihdoin havaintopsykologian ja aivotoiminnan tutkijalta selityksiä sille, mitä Otaniemessä tapahtui 1994. Salaliitot ympärilläni kertoo nimensä mukaisesti salaliitoista. Ainakin itselleni kirja silti antoi enemmän ihmisen aivojen ”vajavaisuuksien” ymmärtämisessä. Myös ns. kuplaantuminen sai tässä selityksiä. Kyse on yleistajuisesta ja viihdyttävästäkin teoksesta. En oikein tiedä, lisäsikö vai vähensikö lukemi...

Kirjaraportti 159. Markus Nummi: Käräjät (2024, Otava).   Joululahjakirja puolisolta. Luulin, ettei tällaisia enää valmisteta. Kymmenen havaintoa sisällöstä:   1. 571 sivua historiallista eeposta vuonna 1938 Pohjanmaata kuohuttaneesta, laajasta rikostutkinnasta. Kuvitteellisessa Tarvajoen pitäjässä liikutaan. Esikuvana on Teuva ja tausta-aineistona ihan oikeita käräjäpapereita.   2. Sikiönlähdetyksestä on kyse, puoli kylää epäiltyinä. Skandalöösiä ja arkaa tavaraa siis. Innokas rikosetsivä tutkii, koska laki vaatii.   3. Lukijana jäin miettimään, kuka näissä rikoksissa onkaan uhri ja miksi häpeä osuu sinne, minne osuu. Romaanin voi halutessaan lukea sosiaalihistoriallisena perusteluna suhteellisen vapaalle aborttilainsäädännölle.   4. Romaani pyörii muutenkin paljon vallan ja väkivallan ympärillä. Pienemmässä piirissä miesten ja naisten, ylhäisten ja alhaisten suhteissa. Isommassa piirissä politiikassa ja valtioiden välillä.   5. Minun oli aluksi vähän hank...

Kirjaraportti 158. Irene Zidan: Isäni appelsiininkukkien maasta (2024, WSOY). Tämän kirjan bongasin Mikkelin kirjailijakiertueelta marraskuussa. Maahanmuuttajaisän tytär käy läpi suhdetta isäänsä ja juuriinsa Palestiinassa. Zidan työskenteli aikaisemmin ulkomaantoimittajana, nykyisin suojelupoliisissa. Romaanin päähenkilö onkin luontevasti ulkomaantoimittaja, joka työssään joutuu laatimaan viileän objektiivisia analyyseja konfliktista, joka koskettaa hänen sukulaisiaan ja jota käydään paikoissa, jotka hän tuntee.  Romaani alkaa lokakuusta 2023. Hamasin verinen terrori-isku käynnisti silloin Gazassa nyt käytävän sodan. Kirjailijan toimittajatausta näkyy tekstissä hyvällä tavalla. Kieli on toki ”kirjallista” mutta samalla loogista ja selkeää. Tiiviit luvut sekä loikat ajassa ja paikassa pitävät vauhdin päällä, eikä homma jää junnaamaan. Tämän on tyttären ja isä tarina. Isä on yhdenlainen evakko ja vapautunut sotavanki, jonka traumat heijastuvat perheeseen ja lapsiin. Tytär on syntyny...

Kirjaraportti 157. Veijo Meri: Jääkiekkoilijan kesä (1980, Otava). Toiveuusinta. Arviolta kolmas tai neljäs lukukerta. En osaa selittää syytä. Enkä oikein osaa edes kertoa, mitä tässä tapahtuu. Päähenkilöt ovat jääkiekkoilija Illu, 20, sekä Iso Vaalee eli Salme, noin 32. Sivuhenkilöinä on joukko muita, vanhempia jääkiekkoilijoita, työmaan emäntä, pikkurikollinen, joka tapetaan, sekä kapteeni, joka kilvoitteli Ison Vaaleen huomiosta. Kesästä 1954 on kyse, muutamasta kuumasta päivästä Hämeenlinnaa muistuttavassa pikkukaupungissa. Illu on kiinnostunut Salmesta ja harjoittelee naisen kanssa olemista työmaan emännän kanssa. Harjoituksen Meri kuvaa hyvin naturalistisesti. Ison Vaaleen kanssakin Illu etenee nopeasti. Merelle taitaa olla tyypillistä, että varsinainen juoni jää olemattomaksi ja erilaiset sivutarinat nousevat isoon rooliin. Tässäkin pyöritään pitkiä aikoja sotamuistoissa tai Ison Vaaleen Amerikan-matkalla. Sotamuistot yhdistyvät mielessä vanhoihin miehiin. Tässä veteraanit oliva...

Kirjaraportti 156. Anu Kuistiala ja Arja Paananen: Kiehtova katala Venäjä Arja Paanasen silmin (2024, Docendo). Kirja alkaa Moskovan Duprovka-teatterista syksyllä 2002. Tšetšeenit olivat kaapanneet teatterin ja ottaneet 900 panttivankia. Venäläiset erikoisjoukot päättävät kaappauksen laskemalla rakennukseen tappavaa kaasua, rynnäköimällä sisään ja ampumalla terroristit. Oheisvahinkona kaasuun kuoli toista sataa panttivankia. Toimittaja Arja Paananen pitää tapausta kuvaavana esimerkkinä Kremlin valtakoneiston asennoitumisesta: yksittäisen kansalaisen hengellä ei ole kopeekan arvoa. Samalla tapaus näytti, että Vladimir Putin pystyy valehtelemaan yleisölle - kotimaassa ja maailmalla -mistään tosiasioista välittämättä. Putinin mukaan viranomaiset toimivat hyvin eikä kukaan kuollut kaasuun. Kirja pikakelaa Venäjän lähihistorian Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kiinnostavasti. Teksti palauttelee mieleen uutisista tuttuja tapahtumia. Ai niin tuokin oli, ja noinhan se meni. Gorba, Janajevin j...