Jääkiekkoilijan kesä

Kirjaraportti 157. Veijo Meri: Jääkiekkoilijan kesä (1980, Otava).

Toiveuusinta. Arviolta kolmas tai neljäs lukukerta. En osaa selittää syytä. Enkä oikein osaa edes kertoa, mitä tässä tapahtuu.

Päähenkilöt ovat jääkiekkoilija Illu, 20, sekä Iso Vaalee eli Salme, noin 32. Sivuhenkilöinä on joukko muita, vanhempia jääkiekkoilijoita, työmaan emäntä, pikkurikollinen, joka tapetaan, sekä kapteeni, joka kilvoitteli Ison Vaaleen huomiosta.

Kesästä 1954 on kyse, muutamasta kuumasta päivästä Hämeenlinnaa muistuttavassa pikkukaupungissa. Illu on kiinnostunut Salmesta ja harjoittelee naisen kanssa olemista työmaan emännän kanssa. Harjoituksen Meri kuvaa hyvin naturalistisesti. Ison Vaaleen kanssakin Illu etenee nopeasti.

Merelle taitaa olla tyypillistä, että varsinainen juoni jää olemattomaksi ja erilaiset sivutarinat nousevat isoon rooliin. Tässäkin pyöritään pitkiä aikoja sotamuistoissa tai Ison Vaaleen Amerikan-matkalla.

Sotamuistot yhdistyvät mielessä vanhoihin miehiin. Tässä veteraanit olivat reilun kolmenkympin ikäisiä.

Meren kertoja keskittyy ulkonaisiin seikkoihin. Ajatukset pitää arvailla puheista ja teoista, vaatteista, miljöön yksityiskohdista. Asiat ovat epäselviä ja motiivit tiedostamattomia. Siitä syntyy realismin tuntua.

En ole erityisen hyvin perehtynyt Meren tuotantoon. Teksti tuntuu tutummalta kuin onkaan. Johtuisiko siitä, että moni myöhempi tekijä on ottanut hänestä mallia.

⭐⭐⭐⭐+