Salaliitot ympärillämme - Miksi totuus ei kiinnosta aivojamme?

Kirjaraportti 160. Jukka Häkkinen: Salaliitot ympärillämme - Miksi totuus ei kiinnosta aivojamme? (2023, SKS Kirjat).

Opiskeluaikoinani tienasin matkarahoja osallistumalla tieteelliseen kokeeseen. Otaniemen laboratorioissa päähäni kytkettiin antureita ja kuuntelin kopissa monotonista videota, jossa ihminen toisti yhtä tavua. Kesken videon tavu vaihtui: te, te, te, te, te muuttui to, to, to, toksi.

Myöhemmin tutkija paljasti, että ääni ei ollut muuttunut. Videolla vain ihmisen huulten liike muuttui. Kun huulet näyttivät sanovan to, aivot alkoivat kohta kuulla äänen väärin.

Nyt sain vihdoin havaintopsykologian ja aivotoiminnan tutkijalta selityksiä sille, mitä Otaniemessä tapahtui 1994. Salaliitot ympärilläni kertoo nimensä mukaisesti salaliitoista. Ainakin itselleni kirja silti antoi enemmän ihmisen aivojen ”vajavaisuuksien” ymmärtämisessä. Myös ns. kuplaantuminen sai tässä selityksiä.

Kyse on yleistajuisesta ja viihdyttävästäkin teoksesta. En oikein tiedä, lisäsikö vai vähensikö lukeminen uskoa ihmiskunnan selviytymismahdollisuuksiin. Toimittajalle kirja oli vähän masentavakin: turha yrittää.

Aivojen luontaista toimintaa ei ole looginen ajattelu ja tarkka, rationaalinen harkinta. Ihmisen aistit eivät ole objektiivisia mittalaitteita. Evoluutio eli selviytymisen logiikka on kehittänyt ihmisestä organismin, joka kiinnittää huomiota tietynlaisiin ärsykkeisiin, haluaa luoda tilannekuvan hyvin nopeasti ja välttää aivojen ylikuormitusta eli tilannetta, jossa syntyy ristiriita kahden totuuden välillä.

Salaliittojen kannalta kiinnostava aivojen ominaisuus on taipumus nähdä asia siinä valossa, joka ylläpitää omaa toimintakykyä. Tämä johtaa muun muassa siihen, että omat kyvyt nähdään liioiteltuina ja motiivit puhtaina, samoin riskejä vähätellään.

Ikävien asioiden sattumanvaraisuus on aivoille rasittavaa, joten asioissa halutaan havaita logiikkaa ja suurempia merkityksiä. Aivot yhdistelevät pisteitä viivoilla, minkä seurauksena prinsessa Dianan kuoleman takana oleva MI6:n murhajuoni alkaa näyttää järkevämmältä selitykseltä kuin huono tuuri ja alkoholi.

Mitä ymmärsin salaliitoista? Ainakin nämä:

1. Kaikilla on jonkinlainen taipumus uskoa salaliittoihin eli epärationaalisiin ulkoisiin selityksiin. Esimerkiksi työpaikalla nuo tuolla kuiskivat jotain ja kas kummaa minulle osui taas huonoimmat lomaviikot.

2. Tietyt asiat altistavat salaliittoajattelulle. Esimerkiksi tunne siitä, että omat vaikutusmahdollisuudet asioihin ovat olemattomat, tai stressi ja väsymys.

3. Ihmisten salaliittokäsityksiä on todella vaikea muuttaa. Laji on taitava torjumaan kaikkia tietoja, jotka pakottaisivat vaihtamaan omia käsityksiä.

4. Maailmanhistoria tuntee oikeitakin salaliittoja. CIA ja FBI ovat siis uskottavampia salaliittovehkeilijöitä kuin liskoihmiset, Siionin viisaat tai vapaamuurarit.

5. Salaliittouskovalle sukulaiselle kannattaa puhua kuin ihmiselle, ei kuin salaliittouskovalle.

⭐⭐⭐⭐-