En Saab

Kirjaraportti 185. Riikka Ala-Harja: En Saab (2019, Otava).

Saab on erityinen auto, ruotsalaisen insinööritaidon ja edistyksellisen ajattelun kaunis hedelmä. Murakamin Saab oli keltainen 900 cabriolet, Ala-Harjan punainen 900 sedan vm. 1991.

Kun maailman turvallisimman auton turvavyö on särkynyt kovakouraisesta kohtelusta, siinä on kirjailija tehnyt työtään. Nissan Sunnyn ruostevaurioita kitattaisiin kovin erilaisessa teoksessa. Olga ajaa Lohjalta 300 kilometriä Porin liepeille hakemaan varaosaa. Korjaamosta tarttuu etupenkille matkaan myös kaunis, pitkäsäärinen mekaanikko.

En Saab kulkee alusta loppuun lähinnä Olgan päänsisäisenä monologina. Jonkun sanan hän lausuu ääneenkin. Rankasti puhekielinen pulina ja kelailu ovat kyl taiten tehtyjä, mutta vähän rasittavaksikin tyyli käy.

Olgan päässä pyörivät lähinnä menetykset. Vanhemmat kuolivat Tšernobylista saatuun säteilyyn, kumppani petti ja lähti. Nyt ei ole ketään, joka tulisi edes hautajaisiin. Ehkä joku ringettejoukkueesta sentään. 

Ukrainasta 30 vuotta sitten Suomeen muuttaneille vanhemmille Saab oli symboli eteenpäin menosta, integroitumisesta länteen. Olgalle Saab on ainoa perintö vanhemmilta ja kiinnekohta turvalliseen. 

Olisiko matkaseuraksi lähtenyt korjaajamuikkeli häntä varten? Siltähän se vähän näyttää, mutta arvaamattomaksihan tuo osoittautuu, kun matka etenee.

En Saab on hassu nimi, joka paljastuu virolais-ruotsalaiseksi sanaleikiksi. Teksti vilisee lukiessa mielessä elokuvana. Voisi toimia sellaisena jopa paremmin kuin romaanina. Roadmovie.

⭐⭐⭐