Jenny Erpenbeck: Kairos
Kirjaraportti 186. Jenny Erpenbeck: Kairos (2021, suom. 2025 Jukka-Pekka Pajunen, Tammi).
19-vuotias latojaharjoittelija kohtaa bussissa 53-vuotiaan naimisissa olevan kirjailijan heinäkuun 11. päivänä 1986. DDR näyttää vielä ikuiselta, vaikka Neuvostoliitossa Gorbatshov on jo helmikuussa julistanut perestroikan ja glastnostin alkaneeksi.
Nuori nainen, vanha mies, Itä-Berliini, rakkautta, sielujen yhteyttä, erotiikkaa, pornografiaakin. Monenlaisesta kauniista huolimatta suhde on jatkuvaa valtapeliä, kontrollia ja manipulointia. Kun tarinaa kertoo nainen, mieshän se roisto on, epämiellyttävä narsistinen pervo.
Loputtoman suhdevatvomisen lomassa DDR romahtaa, muuri murtuu, Saksat yhdistyvät. Joku allegoriahan tähän on kirjoitettu. Mätä järjestelmä, mätä suhde, korkeat ihanteet, kontrollia, valhetta ja väistämätön loppu.
Hesari ja Suomen Kuvalehti ainakin ovat Kairosta hehkuttaneet. Minulta meni rutkasti ohi tästä mestarillisuudesta. Derkkulan tuho ja muu maailmanhistoriallinen aines ei lukiessa lähtenyt elämään. En tunne Saksan historiaa ja kulttuuria niin hyvin, että olisin mitään tajunnut runsaista kirjallisista ja yhteiskuntapoliittisista viitteistä.
Mutta ei tämä mikään DDR:n tuomiokirjelmä ollut. Päähenkilöiden arjessa Itä-Saksa näytti hyvinkin siedettävältä kotimaalta. Tuore ”vapaus” yhdistyneessä Saksassa kuvattiin ristiriitaisempana olosuhteena. Itäsaksalaisilta ei paljon kyselty, millaisen yhteisen Saksan he haluavat.
⭐⭐⭐+
Kommentit
Lähetä kommentti