Kirjaraportti

Kirjaraportti 192. Hanna Arvela: Safe space (2025, Tammi). Satiiriksi tällaista kai sanotaan. Itsetärkeä, pöyhkeä taideväki saa korvilleen, kun Hanna Arvela tykittelee menemään. Kirjoittaja on itsekin mediataiteilija (mitä sitten tarkoittaakin) ja tuntuu tuntevan kulttuurialan vallankäyttöä. Ilkeitä ja osuvia havaintoja tippuu kuin liukuhihnalta.  Safe space on Afrikkaan sijoitettu taiteilijaresidenssi, jonne vauras mutta epämääräinen säätiö lähettää viisi tunnustettua eri alojen taiteilijaa luomaan ja uudistumaan. Taiteilijoiden ja perässä lennätettyjen kulttuurialan vaikuttajien sekoilua, alhaisia motiiveja, tyhjää taidepuhetta, aggressiivisen verosuunnittelun kritiikkiä jne. on oikeastaan ihan hauska lukea.  Joku tässä silti mättää. Ei romaaniksi minusta riitä 300 sivua terävähköjä havaintoja. Arvela ampuu joka suuntaan, mutta jää epäselväksi, minkä sodan hän yrittää voittaa. Nimen ja takakannen perusteella odotin, että keskiössä olisi turvalliseen tilaan, kulttuuriseen omi...

Kirjaraportti 191. Juha Itkonen: Huomenna kerron kaiken (2025, Gummerus). Jos kirjallisuus maistuu kirjallisuudelta, onko se ongelma? Olen yrittänyt pari päivää diagnoisoida, miksi Juha Itkosen romaanit eivät oikein meinaa upota muhun. Epäilen, että kitka aiheutuu kielestä, jonka koen turhan vuolaaksi ja ”kirjalliseksi” sanan siinä merkityksessä, joka korostaa vanhahtavaa sanastoa ja irrallisuutta todellisesta elämästä. Itkosen kertojat eivät ole tuppisuita tai kiteyttelijöitä vaan lörpötteleviä märehtijöitä. Huomenna kerron kaiken kertoo keski-ikäisen etelähelsinkiläisen divarinpitäjän rakkaudesta. Nuoruuden heila törmää parinkymmenen vuoden tauon ja eroon päättyneen liiton jälkeen kirjaostoksille. Siitä se lähtee. Itkonen on kirjoittanut itsetyytyväisestä, hyväosaisesta kulttuurihenkilöstä kiinnostavan hahmon - ällöttävän toki myös yläluokkaisessa boheemiudessaan. Ehkä Punavuoren Ahvenen kulmapöydässä tiedetään, kuka on ollut mallina. Romaani liikkuu pääosin vuosituhannen vaihteessa,...

Kirjaraportti 190. Emily St. John Mandel: Rauhallisuuden meri (2022, suom. 2025 Aleksi Milonoff, Tammi). Romaani aikamatkailun vaaroista. Jokainen aikamatkailija on potentiaalinen uhka kronologiselle, ehjälle aikajanalle. Ihminenhän on otus, jonka pitää saada puuttua asioihin, tehdä hyviä tekoja, vaikka säännöt kieltäisivät. Juonen tasolla romaanissa selvitellään mystisiä hetkiä, joina eri vuosisadoilla eläneet ihmiset joutuvat silmänräpäykseksi yhteiseen aikaan. Olen lukenut myös kirjoittajan kaksi aiemmin suomennettua romaania, joiden henkilöt ja tapahtumat osittain risteävät tämän uudenkin kanssa. Etenkin pandemiadystopia Asema 11 jätti miellyttävän jälkimaun ja paljon ajateltavaa. Tämä uusi jätti valjumman. Vika voi toki olla minussakin: suhtaudun epäluuloisesti kaikkeen etäisestikin scifihtävään. Rauhallisuuden meressä juonenkäänteet sekä lukuisten pää- ja sivuhenkilöiden syheröiset vaikutussuhteet on rakennettu tarkasti ja taitavasti. Näppärä kudelma siis. Yksittäiset ihmiset taa...

Kirjaraportti 189. Neil Hardwick: Poistetut kohtaukset - Muistelmat (2025, suom. Tero Valkonen, WSOY). Muistelmat alkavat kuolemalla ja lumisateella. Mies liukastuu rollaattorinsa kanssa palvelutalon takaovelle, eikä pääse ylös. Kukaan ei tule paikalle ennen aamua. Siihen mennessä mies tietää kylmettyvänsä, kuolevansa. Suomessa ja Britanniassa huumori soi mollissa. Maatessa mies ryhtyy muistelemaan. Kehyskertomus tarvitaan perustelemaan hajanainen, tajunnanvirtasteleva tyyli, jossa asiat eivät näytä olevan varsinaisesti järjestyksessä ja jossa toistuvasti palaillaan samoihin asioihin. Hitaassa kuolemassa filminauha ei juokse silmien edessä, mutta miestä kiinnostelee, mitä hänestä muistetaan, mitä tuli tehdyksi ja onko sillä arvoa. Neil Hardwick on poikkeuksellisen älykäs, monipuolisesti sivistynyt ihminen. Suomalaisen viihteen historiaan hän jää tv-viihteen uudistajana. Tankki täyteen, Reinikainen, Sisko ja sen veli muiden muassa. En osaa itse arvioida hänen teatterityönsä laatua, mutt...

Kirjaraportti 188. Henrik Meinander: Helsinki - Erään kaupungin historia (2025, suom. Kari Koski, Siltala). Ihastelin joskus 15 vuotta sitten, kuinka Henrik Meinander oli järjestänyt Suomen koko historian tiiviiksi 300 sivun paketiksi. Suuret linjat selkeästi avattuna ja mukana kiintoisia yksityiskohtia sen verran, ettei meno käy puisevaksi. Nimikin oli kuvaava: Suomen historia.  Nyt professori Meinander teki saman Helsingin historialle. Jopa teoksen laajuus on sama. Historian isot kaaret painottuvat, mutta suurvaltapolitiikan ohessa Meinander nostaa yksittäisiä henkilöitä ja pienempiä episodeja. Kun Kustaa Vaasa 475 vuotta sitten perusti Helsingin, syyt liittyivät Itämeren voimapolitiikkaan. Tämä yhteys on Helsinkiä nostanut, välillä laskenut. Jos Turun kytkös kulki Tukholmaan, Helsingillä linkit ovat olleet Tallinnaan ja Pietariin. Kustaa Vaasa halusi kaupungin alun perin Santahaminaan, mutta käytännön syistä se perustettiin Vantaanjoen suulle, mistä se siirrettiin nykyisen Kaupp...

Kirjaraportti 187. Andrev Walden: Miehenpuolet (2023, suom. 2025 Jaana Nikula, Gummerus). Ruotsalainen toimittaja kirjoittaa lapsuudestaan. Seitsemän lukua. Jokainen nimetty äidin eri miesystävän mukaan. Äidillä oli taipumus vääriin valintoihin, joten suhteisiin liittyi mustasukkaisuutta, väkivaltaa, päihteitä ja rikoksia. Tästä huolimatta poika kaipasi vaihtuvilta miehiltä myös isyyttä. Näistä lähtökohdista syntyisi helposti ankea romaani. Miehenpuolet oli kuitenkin hauska, tragikoominen, toteavasti kuvaileva, ei tunteissa vellova. Ilmeisesti poika on käsitellyt traumansa. Walden pääsee uskottavasti kiinni lapsen aikuiselta piilotettuun maailmaan ja ajatteluun. Lapset tunnistavat aikuisten soidineleet sekä merkit, joista voi ennakoida riidat, väkivallan ja edessä olevan, paolta näyttävän pikamuuton.  Ihmiset ovat eteviä tunnistamaan paikkansa sosiaalisissa nokkimisjärjestyksissä. Andrevilla ei ole statusta nostavia ominaisuuksia. Hän pitää kesästä, sillä silloin rusketus ei paljas...