Rauhallisuuden meri
Kirjaraportti 190. Emily St. John Mandel: Rauhallisuuden meri (2022, suom. 2025 Aleksi Milonoff, Tammi).
Romaani aikamatkailun vaaroista. Jokainen aikamatkailija on potentiaalinen uhka kronologiselle, ehjälle aikajanalle. Ihminenhän on otus, jonka pitää saada puuttua asioihin, tehdä hyviä tekoja, vaikka säännöt kieltäisivät. Juonen tasolla romaanissa selvitellään mystisiä hetkiä, joina eri vuosisadoilla eläneet ihmiset joutuvat silmänräpäykseksi yhteiseen aikaan.
Olen lukenut myös kirjoittajan kaksi aiemmin suomennettua romaania, joiden henkilöt ja tapahtumat osittain risteävät tämän uudenkin kanssa. Etenkin pandemiadystopia Asema 11 jätti miellyttävän jälkimaun ja paljon ajateltavaa. Tämä uusi jätti valjumman. Vika voi toki olla minussakin: suhtaudun epäluuloisesti kaikkeen etäisestikin scifihtävään.
Rauhallisuuden meressä juonenkäänteet sekä lukuisten pää- ja sivuhenkilöiden syheröiset vaikutussuhteet on rakennettu tarkasti ja taitavasti. Näppärä kudelma siis. Yksittäiset ihmiset taas tuntuvat kovin latteilta ja särmättömiltä. Ei tällaisten hahmojen kohtalo ainakaan meikälukijan sielua juuri väräytä.
Mistä tämä lopulta kertoi? Vajaan vuorokauden sulattelulla en osaa oikein sanoa. Monenlaista teema oli tarjolla, lähtien siitä ilmeisestä, että ihmiset tuhoavat maapalloaan, vaikka tietävät, ettei pitäisi.
Maailman lopusta St. John Mandel esitti lohdullisen ajatuksen. Jospa loppu ei olekaan valtava rysäys vaan jatkuva prosessi? Jokainen ihminen ja sukupolvi joutuu kohtaamaan sen, että vanha hyvä maailma tuhoutuu uuden, uhkaavan tieltä.
⭐⭐⭐+
Kommentit
Lähetä kommentti