Helsinki - Erään kaupungin historia

Kirjaraportti 188. Henrik Meinander: Helsinki - Erään kaupungin historia (2025, suom. Kari Koski, Siltala).

Ihastelin joskus 15 vuotta sitten, kuinka Henrik Meinander oli järjestänyt Suomen koko historian tiiviiksi 300 sivun paketiksi. Suuret linjat selkeästi avattuna ja mukana kiintoisia yksityiskohtia sen verran, ettei meno käy puisevaksi. Nimikin oli kuvaava: Suomen historia. 

Nyt professori Meinander teki saman Helsingin historialle. Jopa teoksen laajuus on sama. Historian isot kaaret painottuvat, mutta suurvaltapolitiikan ohessa Meinander nostaa yksittäisiä henkilöitä ja pienempiä episodeja.

Kun Kustaa Vaasa 475 vuotta sitten perusti Helsingin, syyt liittyivät Itämeren voimapolitiikkaan. Tämä yhteys on Helsinkiä nostanut, välillä laskenut. Jos Turun kytkös kulki Tukholmaan, Helsingillä linkit ovat olleet Tallinnaan ja Pietariin.

Kustaa Vaasa halusi kaupungin alun perin Santahaminaan, mutta käytännön syistä se perustettiin Vantaanjoen suulle, mistä se siirrettiin nykyisen Kauppatorin liepeille Vironniemelle. Muutaman tuhannen asukkaan pikkukaupunki kasvoi isommaksi vasta Venäjän vallan aikana. Esikaupunkeja alkoi nousta ensin Punavuoren, Kallion ja Sörnäisten sekä Töölön suuntiin. Viimeksi on rakennettu merellistä Helsinkiä entisille satama-alueille mm. Kalasatamaan ja Kruunuvuorenrantaan.

Pääpiirteissään aika tuttua asiaahan tämä oli, mutta pari asiaa kirjasta erityisesti kirkastui.

1. Suomenlinnan eli Viaporin eli Sveaborgin merkitys Helsingille on ollut valtava. Rakentaminen oli Ruotsille suurponnistus, vaikka hukkaan valuikin. Tsaari jatkoi varustamista ja Venäjälle Viapori oli I maailmansodan aikana vahva, strategisesti tärkeä merilinnoitus. Nyt Suomenlinna on pittoreski merellinen kaupunginosa, mutta aikanaan se eli kaupungista erillistä elämäänsä ja varuskunnan asukasluku oli pitkään suurempi kuin varsinaisen Helsingin. Sitäkään en tiennyt, ettei Suomenlinna ollut osa Suomen suuriruhtinaskuntaa, vaan kuului suoraan Venäjään.

2. Nykyisin moni kantaa huolta Helsingin kielioloista, kun suomea äidinkielenään puhuvien osuus on laskenut. Se saattaa unohtua, että voittopuolisesti suomenkielinen Helsinki on tuore ja lyhyehkö jakso kaupungin historiasta. Kieliolot ovat vaihdelleet, ja esimerkiksi 1860 vain 10 prosenttia stadilaisista oli suomenkielisiä. Vielä viime sotien jälkeen kaupunki oli näkyvästi kaksikielinen. 

Semmonen ajatus vielä todettakoon, että historiaa on syytä kirjoittaa - ja lukea - aina uudestaan. Sävyt muuttuvat. Ilahduttavan viileästi Meinander käsitteli esimerkiksi vuoden 1918 sisällissotaa ja muistutti sekä punaisten että valkoisten suurvaltakytkyistä. Saksalaiset vapauttivat Helsingin 1918, ja seuraavana vuonna Saksan tappio maailmansodassa vapautti Suomen Saksasta. Tasavaltalainen demokratia sai mahdollisuuden.

⭐⭐⭐⭐