Kirjaraportti

Kirjaraportti 279. Marko Maunula: Arvoitus nimeltä Amerikka - Yhdysvaltojen tie siirtokunnista supervallaksi (2026, Otava). Jos en muuta, niin sen ymmärsin, kuinka ohuesti tunnen Yhdysvaltoja. Amerikka tulvii vastaan musiikissa, telkkarissa, elokuvissa, netissä, kirjoissa. Se hämää. Suomessa seurataan Yhdysvaltain politiikkaa tiiviimmin kuin vaikka Ruotsin tai Viron. Silti arvelen, että ymmärryksemme Yhdysvalloista on huonompi. Marko Maunula toteaa, että juuri näennäinen helppous tekee ymmärtämisen vaikeaksi. Tuttuus piilottaa liittovaltion sisälle jäävän valtavan alueellisen ja kulttuurisen kirjon. Jos meininki täältä katsoen näyttääkin sekavalta ja äkkinäiseltä, kaikelle on historiaan pohjautuvia perusteita. Maunula on paitsi Suomen Kuvalehden kolumnisti, myös Yhdysvaltain historian professori Atlantassa, Clayton State Universityssä. Yli 30 vuotta Yhdysvaltain etelässä antaa sopivasti ulko- mutta sisäpuolisen näkökulman. Kirjoittaja tunnistaa Amerikan kulttuuriset outoudet. Samalla h...

Kirjaraportti 273: Antti Karisto ja Jussi Simpura: Hyvinvoinnin historiaa - Ajankuvia Suomesta (2026, Gaudeamus). Olen viime aikoina kuunnellut vaimon seuraksi vähän Pohjantähteä Antti Holman lukemana. Kakkososan sisällissotakohdat ovat niin surkeaa meininkiä, että itkettää. Kariston ja Simpuran Hyvinvoinnin historiaa muistuttaa, että hirveyksistä seurasi hyvääkin. Itsenäisyyden alkuvuosina tehtyjen sosiaalisten uudistusten lista hengästyttää. Kieltolaki, torpparivapautus, oppivelvollisuus ja köyhäinhoito noin esimerkiksi. Teos käy suomalaisen yhteiskunnan kehitystä kronologisesti vuosikymmenen paloissa vuodesta 1910. Jos haluaa kerralla käsityksen siitä, mikä Suomi on ja miksi, tässä on yhdenlainen manuaali. Ei yhtään kuivakka tai tylsä. Rakas äitini on kotoisin Pohjois-Karjalan takametsistä. Ei kirjan lukeminen tietenkään kertonut mitään uutta hänen historiastaan, mutta kytki sen osaksi isompaa. Sodan jälkeen perhe asettuu korpeen pientilalle. Ankaraa pellon raivausta ja melkein sama...

Kirjaraportti 245. Erkka Mikkonen: Homona Putinin Venäjällä (2026, WSOY). Eka mä olin että mitä järkee lähestyä Venäjää homokärjellä. Mut sit mä tajusin.    Homous on ytimessä. Kun Vladimir Putin aloitti täysimittaisen hyökkäyssotansa Ukrainassa 2022, hän perusteli tekojaan perhearvoilla, vanhan hyvän konservatiivisen elämänmuodon puolustamisella. Länsi on ne muka hukannut, ja homostelun salliminen sen todistaa.  Erkka Mikkonen asui Pietarissa ja Moskovassa vuosina 2009–2022. Hän tuli tunnetuksi Ylen toimittajana ja kirjeenvaihtajana. Kun hän muutti Pietariin, hän koki meiningin melko suvaitsevana HLBT+-ihmisille. Muutos alkoi Putinin hallinnon vaihdettua strategiaa: aiemmin se yritti pitää tyytyväisenä liberaalit kaupunkilaiset, kunnes katse kääntyi maaseudulle ja vanhempaan konservatiiviseen porukkaan. Uskonnon ja "perhearvojen" lisäksi mukaan sopi vanhan neuvostoajan mahdin ja sotilasvoiman ihailu, machopullistelu. Mikkonen yhdistelee omia kokemuksiaan venäläisen yhtei...

Kirjaraportti 214. Teemu Luukka: Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu (2025, Otava). Jos on pelannut lasten kanssa muuttuvaa labyrinttia, ymmärtää paremmin myös politiikkaa. Kummassakin looginen vääjäämättömyys yhdistyy onnellisiin tai onnettomiin sattumuksiin. Jotkut siirrot sotkevat vastustajan suunnitelmia, jotkut käyvät kalliiksi itselle. Teemu Luukka käy kirjassaan läpi siirtoja ja liikkeitä, jotka johtivat Suomen sodan jälkeisen historian oikeistolaisimman hallituksen syntyyn. Erityisesti huomio keskittyy pääministeri Petteri Orpoon. Aika monimutkainen kuvio. Ihmisiä, puoluejuonittelua, vaalitaistelua, taloutta ja suurvaltapolitiikkaa. Sattumia. Mitä jos Annika Saarikko olisi antanut hallituksen kaatua huhtikuussa 2021? Mitä jos apteekin työntekijä ei olisi ohjannut sydänoireista Orpoa kiireesti sairaalaan? Mitä jos Venäjä ei olisi hyökännyt Ukrainaan? Mitä jos sote-uudistus olisi onnistunut jo 2015? Keskeinen taustavirtaus kaikessa on oikeistoradikaalin suuntauksen vahvistuminen...

Kirjaraportti 212. Mari Manninen: Toimittaja kertoo niin totta kuin osaa (2025, Vastapaino). Käyttäjän opas suomalaiseen mediaan. Toimittaja Mari Manninen kirjoittaa, kuinka suomalainen media toimii. Kuka päättää, mistä aiheista juttuja tehdään ja millä näkökulmilla? Mitkä ovat pelisäännöt? Aika paljon hän puhuu myös alan ongelmista: klikkiotsikoista, itsekriittisyyden puutteesta, taipumisesta paineen alla ja huonosta sisällöstä - jopa laatumedian ”paskoontumisesta”. Vuosikymmeniä Hesarissa työskennellyt toimittaja on nähnyt sisältäpäin, että journalismin kumisaappaissa on reikiä. Silti kirja on myös intomielinen journalismin puolustus. Journalisteillakin sukat kastuvat, mutta erona moneen muuhun on pyrkimys totuudellisuuteen. Manninen on työskennellyt kirjeenvaihtajana Kiinassa. Kirjassa hän antaa monenlaisia esimerkkejä siitä, millaista elämä on ilman vapaata mediaa. Johtopäätös on tyly: ”Jos perinteinen journalistinen media häviää, demokratia kuolee.” Viktor Orbánin Unkari saa paljo...

Kirjaraportti 205. Mika Hentunen ja Kristiina Helenius: Kiinan maailma (2025, Tammi). Joskus 1990-luvun alussa tentin yliopistolla maailmanhistorian kurssilla Paul Kennedyn teoksen The Rise and Fall of the Great Powers. Ainoa yksityiskohta, jonka siitä vielä muistan, on Kiinan merimahti jo 1400-luvun alussa. Amiraali Zheng Hellä oli iso laivasto, jolla hän olisi löytöretkeillyt vaikka Amerikkaan. Afrikassa kiinalaiset kävivätkin. Aika lähellä oli, että Kiinasta olisi tullut maailman johtava valtio jo tuolloin. Poliittisella päätöksellä Ming-dynastian Kiina kuitenkin päätti lopettaa meriseikkailut ja kääntyi sisäänpäin. Alkoi Euroopan aikakausi. Nyt on toiset aatteet. Kun Kiinan kansantasavalta täyttää sata vuotta 2049, se aikoo olla maailman johtava supervalta. Hentusen ja Heleniuksen teos käy läpi maan strategiaa tämän unelman toteuttamiseksi. Aika paljon on puhetta myös Yhdysvalloista, sillä Kiina ei voi nousta ykköseksi ilman, että Yhdysvallat jää kakkoseksi. Mitään yllättäviä palja...

Kirjaraportti 164. Antti Blåfield ja Erja-Outi Heino: Puola on samaa maata (2025, Siltala). Vaihtoehtoiset historiankulut ovat hauskaa pohdittavaa. Mitä jos Ruotsi olisi voittanut Venäjän 1809, mitä jos Kollaa ei olisi kestänyt? Puola on tässä Suomelle kiinnostava vertailukohta. Meillä esimerkiksi oli yhteinen kuningas jo 1500-luvulla, 1800-luvulla yhteiset keisarit. Venäjän naapurissa Suomi on selvinnyt vähällä, kun vertaa Puolaan, jossa aina on toteutunut worst case scenario. Viime vuosina Puola on usein mainittu huonona esimerkkinä siitä, kuinka voi käydä, jos vaaleilla valtaan pääsee voimat, jotka eivät ole kovin demokraattisia. Oikeuslaitoksen riippumattomuus oli Puolassa ensimmäisiä uhreja, riippumaton media seuraavia. Lokakuun 2023 vaaleissa kansallispopulistinen Laki ja oikeus -puolue, PiO, kuitenkin hävisi ja suunta muuttui.  Blåfield ja Heino asuivat Puolassa 2020 - 2023, kun Heino työskenteli Varsovassa diplomaattina. Kirja pohjautuu tuon ajan kokemuksiin. Kirjoittajat y...

Kirjaraportti 134. Hanna Kuusela: Syytös - Muuan akateeminen komitragedia (2024, Vastapaino). ”Hullu ämmä” kirjoittaa yliopistoista, sivistyksestä ja demokratiasta. Teos on kaunokirjallisuudeksi luokiteltu henkilökohtainen, faktapohjainen syytöskirjelmä heistä, jotka pilasivat yliopistot. Syytös lähtee Tampereen T3-säätiöyliopiston perustamisesta. Teknologiateollisuusvetoisessa hankkeessa vanha yliopistomaailman autonomia nitistettiin. Tilalle tulivat puheet strategiasta, huippuyliopistoista ja ekselenssistä. Kuusela on apulaisprofessori ja tupladosentti. Hän oli T3:n käynnistysvaiheen ehkä näkyvin vastarannankiiski. Autonomia tarkoittaa sitä, että yhteisö valitsee itse johtonsa. Tampereella johto - rehtorit, dekaanit, jne. - nimitetään ylhäältä. Niinpä johto myös on lojaali ylöspäin eikä yliopistoyhteisölle. Yliopistomaailman lisäksi Syytös kertoo paljon laajemmastakin huonosta muutoksesta yhteiskunnassa ja työelämässä. Keskiluokkaisilta tietotyöläisiltä viedään hallinnan tunne. Tilal...

Kirjaraportti 115: Riku Keski-Rauska: Kasvonsa peittänyt mies – Juha Vikatmaan elämä (2024, Docendo). Kannattaako kirjoittaa elämäkerta 50 vuotta sitten kuolleesta poliitikosta, joka ei ehtinyt edes nousta politiikan huippupaikoille? Tässä tapauksessa vastaus on ehdottomasti kyllä. Ajan poliittisten tapahtumien puiminen kiinnostanee vain asian harrastajia, mutta yksityiselämässä liikutaan ikuisempien kysymysten äärellä. Vikatmaa (1941–1974) oli kokoomuksen nouseva kyky – tuleva puheenjohtaja, pääministeri, ehkä presidentti – joka tappoi itsensä 33-vuotiaana poliittisten ja yksityiselämän paineissa. Riku Keski-Rauskan elämäkerrassa käydään läpi Vikatmaan poliittista uraa ja sen kähinöitä. Teoksen kantava kysymys kuitenkin on, mikä sai miehen päätymään äärimmäiseen ratkaisuun. Vikatmaa oli kuuden ällän lahjakkuus Raumalta. Hän lähti politiikkaan Turun yliopiston nuorena rikosoikeuden apulaisprofessorina, ensin kaupunginvaltuustoon, samaa vauhtia äänivyöryllä eduskuntaan. Hän onnistui luo...

Kirjaraportti 71: Elina Grundström: Ukrainan musta multa - tositarina viljelysmaasta, jonka piti ruokkia maailma (2023, WSOY). Nyt ymmärrän vähän enemmän maailman ruokajärjestelmästä. Tiedän muun muassa, että maailmassa on muutamia alueita, joiden viljavasta maaperästä saadaan merkittävä osa maapallon ruoasta. Ukrainan ja Venäjän mustan mullan alue on yksi näistä.  Grundströmin tietokirja lähtee avaamaan maailman ruokakysymystä yhden yrittäjän kautta. Suomalaisvirolainen Joakim Helenius rakensi yrityksen, joka koetti muuttaa maailmaa ostamalla suuria mustan mullan peltoalueita ja tuomalla neukkumeiningin tilalle länsimaiset tuotantotavat. Pörssi ja sijoittajat innostuivat, mutta huonostihan siinä kävi. Korruptio ja sota haittasivat projektia, mutta etenkin huono toimialatuntemus. Myös kirjaprojekti kärsi vastoinkäymisistä. Korona ja sota olivat keskeiset vaivat. Lopputulos on vähän sekava kertomus, joka ei oikein osaa päättää, mistä kertookaan. Välillä kirja näyttää Heleniuksen - i...