Silkkiin kääritty kivi

Kirjaraportti 221. Mikael Niemi: Silkkiin kääritty kivi (2023, suom. 2025 Jonna Joskitt-Pöyry, Like).

512-sivuinen lukuromaani ruotsalaisen kansankodin synnystä ja sosiaalidemokratian noususta. Kepeän ja painavan yhdistelmä voi olla enemmän kuin lagom. Vaikea tästä on olla pitämättä!

Mikael Niemi muistetaan esikoisestaan, Populäärimusiikkia Vittulanjängältä (suom. 2001). Nyt liikutaan samoilla kulmilla, Ruotsin Lapissa, Tornionjoen rannalla pääosin 1930-luvun alkuvuosilla.

Kunnan läpi rakennetaan tie. Työmaalla pääoman ja proletariaatin ristiriidat kärjistyvät. Sosialismi saapuu Pajalaan. Alkaa sitkeä lakko, joka järisyttää koko seudun elämää.

Romaani yhdistelee pohjantähtimäistä torppariperheen ja kyläelämän kuvausta modernimpaan vauhtiin. Rinnakkaiskertomuksessa nykyajassa suosta löytyy ruumis. Lakkolaisen lapsenlapsenlapsi on yhteydessä pimeälle puolelle ja näkee ennalta.

Lähes jo hymyilyttää pakanallisen magian hyödyntäminen pohjoiseen sijoittuvassa kirjallisuudessa. Järvet, joiden kasoispohjasta aukeaa pääsy toiseen maailmaan. Jana Kippo ja Pieni hauki. Mikäs siinä.

Pajalassa kansa puhui enimmäkseen suomea tai meän kieltä. Etelämpää lakkoa selvittämään tullut herra kuulee rahvaan äänessä toivottomuuden:

”Jokainen lause tuntui kulkevan alamäkeen kohti loppuaan, matalammalle korkeudelle kuin mistä oli alkanut. Kaikki muuttuisi huonommaksi, kärsimykset suuremmiksi, ilmat kylmemmiksi.”

Laajaan romaaniin mahtuu monenlaisia koskettavia ihmiskohtaloita. Vahvimillaan tämä on minusta silti historiallisen murroksen kuvaajana. Vanha valta kuului talollisille ja porvareille, joiden valtaan yhdistyi hengellinen monopoli.

Porvarileiri sai lakon lopetettua ja kostettua nokkamiehille, mutta voitto kääntyi äkkiä tappioksi. Seuraavissa vaaleissa vasemmisto vei puolet paikoista.

Ruotsi on maailman ainoa kuningaskunta, jossa sankaritarut ylistävät tiehöylänkuljettaja Arne Ylipäätä.

⭐⭐⭐⭐