Ettekö te tiedä kuka minä olen
Kirjaraportti 81. Saku Tuominen: Ettekö te tiedä kuka minä olen (2023, Otava).
Alaotsikko on ”Erilainen elämäkerta”. Miksei niinkin. ”Ei elämäkerta ollenkaan” toimisi myös.
Tuominen on 56-vuotias tv-tuottaja ja yrittäjä. Hän kertoo lyhyitä anekdootteja ja muita ajatelmia tapaamistaan ihmisistä näkökulmalla mitä olen oppinut. Hauskahan näitä oli lukea, kun mukana vilahteli kymmeniä julkisuudesta tuttuja mieshahmoja Tommy Tabermanista Simo Rantalaiseen, Muhammad Aliin, dalai-lamaan ja Jyrki Sukulaan.
Kohtauspaikat ovat eri puolilla maailmaa tv-studioilla, alan tapahtumissa ja jäähalleilla. Koska Tuominen on hurahtanut ruokaan ja viiniin, aika usein viisautta on tarttunut matkaan myös eteläranskalaisista huippuravintoloista tai italialaisilta keittiömestareilta. Helsinkiläinen Savoy mainitaan usein, onhan Tuominen yksi sen osakkaista.
Tuominen kirjoittaa mukavan itseironisesti ja tarinoissa on särmää, vaikka ajattelutapa on korostetun myönteinen. Samantha Fox taitaa olla ainoita hahmoja, josta Sakulla ei ole hyvää sanottavaa.
Kirjan maailma on itselleni vieras, samoin bisneskirjallisuus, mihin kategoriaan teoksen ehkä voisi sijoittaa. Jonkinlaisesta hyvän elämän ja liike-elämän oppikirjasta Ettekö te tiedä vähittäinkin käy. Tuominen kannustaa kohtaamaan ihmisiä avoimesti, keskustelemaan, ajattelemaan, nauttimaan siitä mitä on, rauhoittumaan.
Kannatan kaikkea tätä. Teoksen filosofinen taso jäi silti minulle aukeamatta. Syy ei ole Tuomisessa vaan minussa, joka en vielä ole valmis vastaanottamaan.
”Se on Saku niin, että teeskennelty nöyryys on ylimielisyyden korkein muoto.” Jääkiekkovalmentajan opetus on eräs kirjan viimeisistä. Tulkitsin, että Tuominen itsekin tunnistaa keikkuvansa nöyryyden puolella varsin täpärästi.
***
Kommentit
Lähetä kommentti