Äidistä. Isästä

Kirjaraportti 78. Annie Ernaux: Äidistä. Isästä (1983, 1987, suom. Lotta Toivanen 2022, Gummerus).

Vuoden ensimmäinen kirja, oikeastaan kaksi. Ernaux kirjoitti ensin isästään, muutamaa vuotta myöhemmin äidistään, alkaen kuolemasta.

Suomeksi nämä ilmestyivät yhtenä niteenä, pitkällä viipeellä melkein 40 vuotta myöhemmin, Nobelin innostamana. Ei varsinaisesti romaaneita, ei varsinaisesti elämäkertoja, mutta vähän sinnepäin sosiologisella otteella. Yhteensä reilut 150 sivua helppoa tekstiä.

Sitä on suomalaisena vaikea tajuta, kuinka tiukka luokkayhteiskunta Ranska on tai on ainakin ollut. Se näkyy mm. puhutussa kielessä, siinä mitä luetaan, mitä ja miten syödään, miten pukeudutaan. Ei taida olla sattuma, että luokkamakua teoriaksi vääntänyt Pierre Bourdieu on ranskalainen.

Ernaux’n vanhemmat ovat lähtöisin alaluokasta. Ernaux pui heidän nousuaan maalaistollukoista kaupungin pienyrittäjiksi. Kun tytär kävi kouluja, hän kipusi ylöspäin elämään, jota vanhemmat eivät voineet ymmärtää. Molemminpuolinen häpeä luokkaerosta vieraannutti. Ylpeys piti säilyttää.

Luin toukokuussa Édouard Louisia. Harvinaisen vahvasti näkyy sukulaisuus Ernaux’hon. Pitää lukea lisää Annieta.

****