Marina

Kirjaraportti 114. Carlos Ruiz Zafón: Marina (1999, suom. Antero Tiittula 2013, Otava).

Tulipa luettua epähuomiossa espanjalainen nuorten seikkailuromaani. Ei kaduta. Aika hauskaa luettavaa oikeastaan.

Ruiz Zafón on ollut pitkään epämääräisellä ”lukulistallani” ja tämä Marina tuli sopivasti vastaan kirjastossa. Vasta myöhemmin selvisi, että teos on herran varhaiskaudelta, jolloin hän kirjoitti nuorille.

Marina kerrotaan 15-vuotiaan pojan, Óscarin näkökulmasta. Hän tapaa ihastuttavan Marinan ja seikkailee tämän kanssa Barcelonan hautausmailla, puistoissa ja viemäreissä Frankenstein-tyyppisen mysteerin perässä. Ikuisesta elämästä, hullusta tohtorista, traagisista rakkaustarinoista, rikkauksista ja kateudesta oli muun muassa kyse.

Romaani on kirjoitettu 25 vuotta sitten, mutta tyylissä on jotain paljon vanhempaa, ei nyt ihan Vihervaaran Annaa tai Aarresaarta, mutta siihen suuntaan. Seikkailu ja arvoitus ovat tässä pinnalla. Tytön ja pojan suhde jää yllättävän pienelle, ja kaikki seksuaalisuuteen viittaava etenkin. 

Ruiz Zafónista tuli kuuluisa Tuulen varjon myötä (2001, suom. 2004). Pitänee lukea sekin.

****