Yhdeksän miehen saappaat

Kirjaraportti 196. Pentti Haanpää: Yhdeksän miehen saappaat (Otava 1945).

En ole vähään aikaa lukenut Haanpäätä. Tämä tupsahti yllättäen vastaan omassa Lundiassa. Ensipainos ja luultavasti bibliofiilinen harvinaisuus. Vanhempien hyllystä joskus ”lainattu”.

Haanpää tunnetaan novelleistaan. Enemmän tämäkin taitaa olla novellikokoelma kuin romaani, laajuutta on 174 sivua. Kirja kertoo yhden saapasparin matkasta jatkosodassa sekä saappaiden yhdeksästä erilaisesta käyttäjästä: kersantti Nirva, vääpeli Soro, sotamies Ahven, luutnantti Juopperi, korpraali Isolintu ja keitä kaikkia olikaan.

Luotien laulua ja ruudin savua esiintyy vähänlaisesti. Tarinoissa liikutaan asemien takana: mutaisilla huoltoteillä, korsujen pelipöydissä, junan penkeillä ja hartaasti odotetuilla lomilla. Monella soturilla lomareissut kuluivat viinan juonnissa ja pikkuseikkailuissa.

Vuosien kuluminen näkyy Haanpään sanastossa ja kielenkäytössä. Sotilaiden ongelmat tuntuvat silti moderneilta. Peliongelmaa, parisuhteita, pätemisen tarvetta, eksistentiaalista ihmettelyä siitä, kuinka nuoruusvuodet kuluvat metsässä pelkäämässä.

Sota-aikaan julkaistiin paljon sota-aiheista. Osa oli isänmaallista ja hurmoshenkistä. Tämä on kriittisempi. Tulkitsen, että Haanpää näki Suomen sotimisen silti perusteltuna, ja kritiikin kärki kohdistui sodan mielettömyyteen laajemmin. Toki esimerkiksi hyökkäysvaiheen paatoksellinen retoriikka sai häneltä osansa.

Haanpää osallistui talvisotaan Sallan ja Pelkosenniemen rintamilla. Jatkosodan aikana hän palveli huollossa kevyemmissä hommissa, lähellä 40:ää käyvä ukko.

Haanpään armeijateksteistä muodostuu kiinnostava kaari. Nuorena miehenä 1928 kirjoitettu realistinen asevelvollisuuskuvaus Kenttä ja kasarmi tulkittiin niin epäisänmaalliseksi, että kaikki isot kustantajat pistivät luukut kiinni.

Haanpää joutui koko 1930-luvun taistelemaan, että sai edes vasemmistolaisten pienkustantajien ja lehtien kautta jotain julki. Vasta talvisotakuvaus Korpisotaa (1940) palautti kansalaisluottamuksen. Sotien jälkeisessä ”toisessa tasavallassa” hänestä tulikin klassikko.

⭐⭐⭐⭐