Sukupuut
Kirjaraportti 204. Olli-Pekka Jauhiainen: Sukupuut (2025, Atena).
Romaanin päähenkilö valmistelee isänmurhaa: päätehakkuut saavat loppua, ja perintömetsissä siirrytään jatkuvaan kasvatukseen!
En tiedä, onko Metsämiesten säätiö tukenut romaanin tuotantoa, mutta teemansa puolesta liikutaan suomalaisen metsätalouden kohtalonkysymyksissä. Miten käy, kun sukupolvi vaihtuu ja omistus siirtyy uudelle, joka näkee metsän eri tavalla kuin vanhemmat?
Monimuotoisuus, lajikirjo, hiilinielu kiinnostelevat, ja rahakin. Raivaussaha on kuitenkin vieras vehje, metsä vieras paikka.
No, ei romaani pohjimmiltaan metsänomistusta käsittele, vaan enemmän suhdetta omiin juuriin, kotiseutuun ja vanhempiin. Päähenkilö lähti metsänreunasta Päähesuliin heti kun pääsi ja lupasi, ettei takaisin tule.
Tuli kuitenkin viikonlopuksi isän pyynnöstä käymään läpi metsäkuviot sukupolvenvaihdosta varten. Kasvissyöjäksi ja lintuharrastajaksi ryhtynyt aikamiespoika kipuilee tehometsätaloutta. Metsänhoitoon pedantisti suhtautuva isä näyttää ahdistavalta mallilta.
Tykkäsin romaanissa siitä, että kaikki oli maltillista aiheesta ongelmiin — ja laajuuteen. Pienehkö ja hienohko teos. Maltillisuuden hengessä isänmurhakin toteutui korkeintaan kuolemantuottamuksena.
⭐⭐⭐⭐
Kommentit
Lähetä kommentti