Hiljaisuus

Kirjaraportti 222. Don DeLillo: Hiljaisuus (2020, suom. Helene Bützov 2022, Tammi).

Hämmentävä kirja. Olikohan se tarkoituskin?

Kun kaikki teknologia yhtäkkiä sammuu - ruudut pimenevät, yhteydet katkeavat, lentokoneet tippuvat- jäljelle jää passiivinen epätietoisuus. Lähetys Superbowlista on käynnissä, peli juuri alkamassa. Tyhjän ruudun tuijotusta on vaikea lopettaa.

En suunnittele lukemistani lainkaan. Varailen kirjoja, joista kuulen, tepastelen kirjaston hyllyjen välissä. Tämä DeLillon uran ehkä päättävä Hiljaisuus ei tainnut olla järkevin tapa aloittaa tutustumista ”suureen amerikkalaiseen kirjailijaan”. Hiljaisuus on pieni ja reikäinen, luonnosmainen. Pienoisromaani, venytetty novelli.

Hiljaisuus kuvaa viittä ihmistä, jotka kokoontuivat tv:n ääreen katsomaan lähetystä. Yksi pariskunta tulee myöhässä. Heidän lentokoneensa teki pakkolaskun.

Teoksessa ei ole varsinaista juonta, asiat eivät johda toisiin. Teknologian romahdus jää vaille syytä ja taustaa.

DeLillo kuvaa ihmisten hämmennystä. Reaktio maailmanloppuun on tyhjä puheenpulputus. Kun digitaalinen viestintäteknologia vaikenee, paljastuu että ihmiset ovat jo aikaisemmin menettäneet kykynsä olla yhteydessä toisiin ihmisiin.

”Makuuhuoneessa Tessa ajattelee kotiin lähtemistä, sitä että olisi vihdoin kotona, paikassa jossa he eivät näe toisiaan, jossa he kulkevat toistensa ohi, sanovat mitä kun toinen puhuu, huomaavat vain, että tuttu hahmo pitää ääntä jossain lähellä.”

Hiljaisuus saattaa toimia paremmin lukijalle, joka jo tuntee DeLillon.

⭐⭐⭐-