Kaikki rakastavaiset yössä

Kirjaraportti 220. Mieko Kawakami: Kaikki rakastavaiset yössä (2011, suom. Markus Juslin 2025, Tammi).

Nimi viittaa rakkausromaaniin. Kosmisesta ulkopuolisuudesta tämä silti kertoo. Maailmassa ei ole mitään, mihin 34-vuotias tokiolaisnainen Fuyuko halusi tarttua.

Hän ei tiedä, mitä haluaa, eikä ainakaan halua olla ihmisten kanssa tekemisissä. Vai onko kysymys haluamisesta? Ehkä myös uskaltamisesta ja osaamisesta.

Fuyuko muistuttaa Lähikaupan naista (Sayaka Murata 2016). Myös tälle sosiaaliset tilanteet ja ympäristön paineet olivat sietämättömiä. Lähikaupan nainen löysi ratkaisuksi työn, jossa viestinnän saattoi hoitaa yhtiön määrittelemillä fraaseilla. Oikolukijana työskentelevä Fuyuko päätyy freelanceriksi, mikä mahdollistaa kontaktien rajoittamisen aivan minimiin.

Lukijana jäin ihmettelemään, mikä lopulta aiheuttaa Fuyukon vetäytymisen. Päähenkilön elämää, lapsuutta, nuoruutta ei juuri taustoiteta. Ehkä kyse on vastareaktiosta ankariin rooliodotuksiin, joita japanilainen yhteiskunta etenkin naisille asettaa. Kirjoittaja on feministi.

Sivuhahmojen kautta Kawakami kertoo, että ihminen – nainen – voi olla onneton muutoinkin kuin ulkopuolisuuden vuoksi, esimerkiksi avioliiton yksinäisyydessä.

Fuyuko on suomalaisittain tunnistettava hahmo siinä, että hän hoitaa ahdistustaan alkoholilla. Kaljan ja riisiviinin voimin hän kykenee avaamaan suunsa.

Päiväkänneissä Fuyuko myös sattuu tutustumaan mieheen, joka onnistuu rauhallisuudellaan ja turvallisuudellaan herättämään hänessä tunteita sekä orastavaa kiinnostusta ulkomaailmaan – jopa pukeutumiseen ja ulkonäköön.

Tämä on ensimmäinen Kawakamilta suomennettu teos.  Helppo lukea. Paljolti tapahtumia raportoivaa minäkerrontaa. Ajoittain päähenkilön kelailut muuttuvat lennokkaan runollisiksi.

Murakameihin verrattuna Kawakamin maailma tuntuu tylymmältä ja ankeammalta: pehmentävä romanttisuus ja maagisuus puuttuvat.

⭐⭐⭐⭐-