Alia Trabucco Zerán: Puhdas

 

Kirjaraportti 243. Alia Trabucco Zerán: Puhdas (2022, suom. Emmi Ketonen 2026, Tammi).

 

Estela Garcia lupaa kertoa kaiken, alusta alkaen. Mutta mikä on alku?

 

Nainen muuttaa 33-vuotiaana köyhästä etelästä tuhannen kilometrin päähän Santiago de Chileen varakkaan perheen kotiapulaiseksi. Onko se alku? Vai onko äiti alku? Hänkin oli kotiapulainen - ja rakas - ja osasi varoittaa tytärtä ammatista.

 

Seitsemän vuoden ajan Estela pesee perheen pyykit ja vessat, laittaa ruoan, asuu keittiön takana pikkuhuoneessaan, tietää perheen salaisuudet (rottia välikatossa!).

 

Häntä ei kohdella huonosti. Asetelma vain on sietämätön. Estela on paikalla aina mutta näkymätön. Kun hän lopettaa puhumisen, isäntäpari ei edes huomaa.

 

Romaani kertoo periytyvistä luokkaeroista ja epäoikeudenmukaisuudesta. Tässä olisi mahdollisuus raastavaan kuvaukseen ja sydänveren roiskutteluun, mutta Alia Trabucco Zerán pysyttelee kliinisen viileissä sävyissä. Tykkään.

 

Estela ei ole tyhmä eikä oppimaton. Hän tunnistaa sosiaaliset asetelmat ja purkaa niitä näkymättömälle yleisölleen. Maanantaisin pestään lattia, Estela kertoo ja korjaa itse: hän ne pesee, vaikka puheessa passiivi hämärtää.

 

Tarina päättyy tragediaan. Perheen tyttö kuolee. Estela on hoitanut lasta pikkuvauvasta. Kun yksityiskohdat alkavat selvitä, teksti saa dekkarimaisia sävyjä. Taloon ilmestyy pistooli ja rotanmyrkkyä.

 

Estela ei ole ainoa, jolla mitta täyttyy. Uutiset kertovat levottomuuksista. Kohta lentävät katukivet.

 

Tekstin voisi lukea suorana, simppelinä kuvauksena, paitsi ettei voi. Estela ei näytä tuntevan ketään. Hänellä ei ole elämää työn ulkopuolella. Kertooko Estela kaiken?

⭐⭐⭐⭐-