Vincenzo Latronico: Täydellistä

Kirjaraportti 259. Vincenzo Latronico: Täydellistä (2022, suom. Leena Rantanen, 2026, Gummerus).

Ennen oli helpompaa. Elämä oli silloinkin toisaalla, mutta sinne pääsi taksilla (Jari Tervo 1990).

Internet pilasi kaiken, etenkin sosiaalinen media, joka niin vastustamattomasti kertoo, miltä onnellisen ja hyvän elämän kuuluu näyttää.

Italialaisen Vincenzo Latronicon hittiromaanissa Berliinissä asuva nuoripari onnistuu kuratoimaan elämästään melkein täydellistä. Instagramissa ja Airbnb:ssä kaikki näyttää olevan 5/5. Jotain silti puuttuu, tyytymättömyys alkaa jäytää.

He ovat muuttaneet Berliiniin jostain Etelä-Euroopan isosta kaupungista -00-luvun lopulla. He haluavat toteuttaa henkilökohtaisia intohimojaan ja päätyvät Berliiniin, kuten kaikki muutkin siihen aikaan päätyivät.

He ovat diginatiiveja ja myös diginomadeita, vaikka sanaa inhoavatkin. Tekevät freelancereinä työtä kotoa ja kahviloista, juovat ipaa, käyvät näyttelyissä. Syövät kauniit ruoka-annoksensa juuri oikeanlaisista emaliastioista.

Ruoka on heille erityisen tärkeää. Jackson Pollock kadehtisi tarkkuutta, jolla he roiskivat balsamikotahroja lautaselle kuvauksellisiksi muodoiksi.

Romaani kertoo pariskunnasta, Annasta ja Tomista, mutta eivät he oikeastaan ole ihmisiä, vaan arvokartan nelikentällä killottavia tyyppinsä edustajia. Heillä ei ole persoonaa tai toisistaan eroavia ominaisuuksia. Romaani tämä on vaikka pohjimmiltaan sosiologinen essee, salapamfletti jopa.

Kertoja kuvailee parin elämää kuin kuvun alla mönkiviä hyönteisiä. Avara luonto -ohjelmasta tuttu empatia kuitenkin puuttuu. Ehkä juuri kliininen toteavuus synnyttää romaanin surullisen tunnelman.

Täydellistä kuvailee paljon pintaa: tuotteita, ruokia, fontteja, joilla ruokalistoja kirjoitetaan. Merkitykset syntyvät ja leviävät kädestä käteen peukaloa heiluttelemalla. Samassa virrassa samalla painolla nettimeemit, Länsi-Afrikan tappajavirukset ja kaunis auringonlasku.

Kirjasta on puhuttu Y-sukupolven eli milleniaalien sukupolvikuvauksena. On romaani sitäkin, mutta samat somen ja algoritmien tuomat ongelmat vaivaavat jo kaikkia muitakin sukupolvia

Romaani kuvailee onnen ja merkityksellisyyden tunteen tavoittelua. Ikiaikainen teema. Maailma näyttää lupaavan, muttei pidä lupaustaan. 

⭐⭐⭐⭐⭐


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lina Wolff: Ruumiit jotka hautasimme

Ian McEwan: Mustat koirat

Veikko Huovinen: Siintävät vuoret