Philippe Collin: Ritzin baarimestari

Kirjaraportti 261. Philippe Collin: Ritzin baarimestari (2024, suom. Saana Rusi, 2026, Siltala).

Jos haluaa saada realistisen kuvan tavallisten pariisilaisten arjesta natsimiehityksen vuosina 1940–44, Ritzin baarimestari on väärä valinta. Vuonna 1898 perustettu Hôtel Ritz Paris oli jo tuolloin eräs maailman hienoimmista alallaan.

Hotellissa majoittui sodan aikana muun muassa valtakunnanmarsalkka Hermann Göring. Samppanja virtasi, martiineja sekoiteltiin. Cocktaileihin löytyi mansikat ja vadelmat, vaikka muu kaupunki kärvisteli nälässä.

Romaani kertoo pääbaarimestari Frank Meierista. Hän on oikea ihminen ja tapahtumillakin jonkinlainen yhteys todellisuuteen. Meier oli – ainakin kirjassa – juutalainen, mutta onnistui salaamaan sen.

Sodan aikana Meier palveli baarissaan korkea-arvoisia natseja ja Pariisin kermaa. Lähtökohdat romaanille kuulostavat siis kiinnostavilta. Ja onhan tässä monenlaista: Meier junailee väärennettyjä passeja kuolemanvaarassa oleville juutalaisille, toimii "postikonttorina" Hitlerin salamurhaa suunnitteleville ja rakastaa salaa apulaisjohtajan vaimoa.

Romaanina tämä jää silti vaatimattomaksi. On tapahtumaa, mutta ei synny jännitettä. Collin kirjoittaa melodramaattisesti kliseillä. Päähenkilön tuska ei välity kovin raastavana, vaan pahimmillaan kömpelöllä Aku Ankka -tyylillä (Kääk, olen tietämättäni osallistunut Hitlerin salamurhahankkeeseen! Kääk, minut höyhennetään).

On tässä toki ansioitakin. Kirjassa nousee hyvin esiin miehitysajan hankala moraalinen todellisuus. Elämä ei Pariisissakaan lopu, vaikka natsiliput liehuvat. Kaupunkiin jääneet asemasta riippumatta joutuvat sopeutumaan ja pärjäämään, miten parhaiten osaavat. Osa lähtee kollaboraattoreiksi, jotkut tekevät vastarintaa. Pikkuhiljaa kaikki joutuvat huomaamaan, että juutalaisten tuhoaminen koskee myös Ranskaa ja Pariisia.

Päähenkilön kautta Collin pystyy kertomaan jotain olennaista. Sama henkilö voi auttaa henkensä kaupalla juutalaisia ja ripustaa tarpeen tullen seinälle Hitlerin kuvan. Sama henkilö hyötyy Ritzin etuoikeuksista ja kärsii siitä tunnontuskia.

En ole itse koskaan aiemmin oikein ajatellut Ranskan historiaa toisen maailmansodan natsimiehityksen aikana. Korkeajännitys-lehdissäkin korostui vastarintamiesten rooli.

Lukeminen kannattaa aina. Taas vähän viisastuin.

⭐⭐⭐