Urmas Vadi: Kuun toinen puoli

Kirjaraportti 258. Urmas Vadi: Kuun toinen puoli (2023, suom. Petteri Aarnos 2025, Enostone).

Aven koira inhosi Andreasta. Se jopa tunnisti Andreakselta tulevat puhelut ja alkoi haukkua jo minuuttia ennen.

 

Kuun toinen puoli kertoo Tomin perheen ja suvun tarinan. Tai oikeastaan tarinat. Ei tämän ihan satua ole, mutta hykerryttäviä sattumuksia on perheelle kasautunut. Värikkäitä hahmoja vilisee ydinperheestä hulluun Andreas-setään sekä vaariin, joka kuolee vankileirille, mutta palaa silti kotiin.

 

Meininki tuo mieleen 1980-luvun John Irvingin. Paitsi ettei kaikki liity seksiin. Ytimessä ovat perhesuhteet. Kirjan nimi viittaa ihmissuhteiden vaikeuteen. Näemme läheisistäkin yleensä vain sen mitä näemme.

 

Tom kertoo, ja hyvin kertookin. Melkein kaiken tietävä minäkertoja saa tekstin kulkemaan. Tom eli Toomas on perheen nuorin, syrjään vetäytyvä, peräkammarityypin drop-out-sankari.

 

Jossain välissä Tomin teinivuosina Neuvosto-Eesti muuttuu itsenäiseksi Viroksi. Ankeat beigen sävyt vaihtuvat peilipallon välkkeeseen. Perhekroniikan mittakaavassa valtiolliset ja poliittiset järistykset kuitenkin jäävät äidin sydänvaivojen jalkoihin.

 

Kuun toista puolta luki ilokseen. Eihän ole mikään salaisuus, että tarina on toimiva tapa kertoa asioita. Suurta maailmanselitystä tästä en löytänyt, mutta perhedynamiikan universaaleja totuuksia sentään.

 

Esimerkiksi vanhemman ahdistus siitä, että lapsi ei pysy lapsena: "Kun he olivat pieniä, kaikki riippui sinusta, mutta nyt ei riipu enää mikään."

 

⭐⭐⭐⭐