Ei enää mitään

Kirjaraportti 94. Tommy Orange: Ei enää mitään (2018, suom. Jussi Korhonen 2020, Aula & Co).

En ole koskaan juuri ajatellut Amerikan alkuperäisväestön asioita. Tätä lukiessa on vähän pitänyt. Romaani seuraa Oaklandin seudun cityintiaanien elämää ja valmistautumista suureen powwowiin.

Romaanissa ei ole selkeää juonta. Se kertoo 12 henkilön elämästä katkelmina, jotka alkavat limittyä ja yhdistyä toisiinsa. Kierrokset kovenevat, kun powwow-juhla lähestyy. Ja räjähdykseenhän tämä päättyy, verilöylyyn.

Tendenssikirjallisuudesta on kyse, vaikka puuduttava julistus jääkin lähinnä prologiin. Kirjoittaja Tommy Orange kuuluu sekä cheyenne- että arapaho-heimoihin.

Parin sadan vuoden miehitysvalta on kerinyt alkuperäisväestöltä identiteettiä siinä mitassa, että kirjan ihmiset eivät oikein näytä tietävän, keitä ovat ja miten kuuluisi olla intiaani. Päihteet, perheväkivalta ja elämänhallinnan ongelmat tuntuvat olevan sitä näkyvintä perinnettä. Se taitaa liittyä muihinkin vähemmistöihin ja alakulttuureihin.

****-