Sieppari ruispellossa
Kirjaraportti 102. J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa (1951, suom. 1961 Pentti Saarikoski ja 2004 Arto Schroderus, Tammi).
Jossain asioissa minulla on pitkähkö sytytyslanka. Esim. Siepparin uusi suomennos on ollut tarkoitus tsekata noin 20 vuotta. Nyt vihdoin ”ehdin”. Mikä lie mieleenjuolahdus.
Olen lukenut Siepparin ennenkin, ehkä pariin kertaan. Lukiossa kirjoitin tästä äidinkielen preliminääreissä. En muista, mitä mieltä olin ja mitä ajattelin.
Nyt ajattelen, että tuskin tämä enää, melkein 80 vuotta kirjoittamisensa jälkeen, ketään järisyttää. Slangia ja kirosanoja on joku muukin jo käyttänyt. Nuoren miehen sopeutumattomuus ja traumat toki ovat ajankohtaisia aina vain. Mielenkiintoisinta tässä taisi olla ajankuva sodan jälkeisestä yläluokan New Yorkista ja yksityiskoulusta.
Vielä suomennoksista huomio: Saarikosken slangi tuntuu ikivanhalta, melkein käsittämättömältä. Sitä kautta päähenkilökin vaikuttaa selvästi epävakaammalta kuin Schroderuksen versiossa.
Pystyn tällaisen vertailun tekemään, kun luin kirjan alkupuolen (vahingossa) vanhasta suomennoksesta. Onneksi kirjastosta löytyi uusikin, ja vaihdoin lennosta siihen.
***
Kommentit
Lähetä kommentti