Sirkka Turkka - tähti kuuttomassa yössä
Kirjaraportti 133. Ulla Janhonen: Sirkka Turkka - tähti kuuttomassa yössä (2024, Tammi).
En ole koskaan kyennyt lukemaan runoja. Sirkka Turkan tuotantoa en siis tunne kuin nimeltä. Kyse on Finlandia-voittajasta ja eräästä viime vuosikymmenten tunnetuimmasta runoilijastamme.
Tiesin, ettei kyse ole mistään hauraasta keuhkoparantola-tyypin runotytöstä, mutta Turkka oli vielä rouheampi hahmo kuin ajattelin. Taisi tulla paremmin toimeen koirien ja hevosten kanssa kuin ihmisten.
Turkka (1939 - 2021) ei jättänyt jälkeensä mitään kattavaa dokumenttiarkistoa, vaan lähinnä läjän sekalaisia kirjeitä, kortteja, laskuja sun muuta. Elämäkerturi pelasti paperit ja lajitteli laatikoihin.
Lopputuloksen kannalta silppuinen lähteistö ei minusta ole ongelma. Ihmisetkin ovat silppuisia, ristiriitaisia, arvoituksia itselleenkin. Liian tarkat faktat ja perusteelliset analyysit ovat pilanneet monta elämäkertaa. Tässä aineisto täydentyi haastatteluilla ja minusta kuvasta tuli elävä.
Taas kerran heikoin osa oli lapsuuden kuvaus. Ja taas kerran näyttää siltä, että lapsuuden avainkokemukset selittävät paljon.
****-
Kommentit
Lähetä kommentti