Syytös - Muuan akateeminen komitragedia

Kirjaraportti 134. Hanna Kuusela: Syytös - Muuan akateeminen komitragedia (2024, Vastapaino).

”Hullu ämmä” kirjoittaa yliopistoista, sivistyksestä ja demokratiasta. Teos on kaunokirjallisuudeksi luokiteltu henkilökohtainen, faktapohjainen syytöskirjelmä heistä, jotka pilasivat yliopistot.

Syytös lähtee Tampereen T3-säätiöyliopiston perustamisesta. Teknologiateollisuusvetoisessa hankkeessa vanha yliopistomaailman autonomia nitistettiin. Tilalle tulivat puheet strategiasta, huippuyliopistoista ja ekselenssistä.

Kuusela on apulaisprofessori ja tupladosentti. Hän oli T3:n käynnistysvaiheen ehkä näkyvin vastarannankiiski. Autonomia tarkoittaa sitä, että yhteisö valitsee itse johtonsa. Tampereella johto - rehtorit, dekaanit, jne. - nimitetään ylhäältä. Niinpä johto myös on lojaali ylöspäin eikä yliopistoyhteisölle.

Yliopistomaailman lisäksi Syytös kertoo paljon laajemmastakin huonosta muutoksesta yhteiskunnassa ja työelämässä. Keskiluokkaisilta tietotyöläisiltä viedään hallinnan tunne. Tilalle tulee mittaamista, strategian jalkauttamista, tyhjää pöhinäjargonia, jatkuvia organisaatiomuutoksia - tarkoituksellisesti luotua kaaoksentuntua, jolla nitistetään muutosvastarinta. 

Sellaisia aloja ei enää taida ollakaan, joissa ilmiö ei ole tuttu.

Kuuselan syytökset kohdistuvat eniten ”kauppakamarin poikiin” ja elinkeinoelämään, joka haluaa ohjata yliopistoja omista tarpeistaan. Myös yliopistoväki itse - etenkin professorit - saavat osansa. On helpompaa syyttää poliitikkoja ja ministeriötä kuin katsoa peiliin.

Kuusela kirjoittaa oivaltavasti vastustajan osasta. Kun avaa turpansa ja asettuu vastarintaan, leimautuu valittajaksi, seuraa häpeä, muuttuu hankalaksi ihmiseksi, jota aletaan kartella. Tukea saattaa tulla, mutta salassa ja supattamalla. Häpeänsieto on keskeinen kansalaistaito!

Kuusela lomittaa mukaan omia kokemuksiaan, uupumustaan, työsuhdehuoliaan sekä antiikin draaman taisteluita ja muuta kaunokirjallista aineistoa. Tämä tuo isoon aiheeseen ilmavuutta. Syytös on nopeasti luettava kirjanen, minua tosin hidasti, kun piti koko ajan googlailla taustoja.

Mitä tapahtuisi, jos kaikki ne, jotka pelkäävät työpaikkansa puolesta, avaisivatkin suunsa? Tässä taisi olla Kuuselan ydinkysymys. Toivoon pätee sama kuin demokratiaan ja sivistykseen. Tärkeintä on pitää niistä kiinni joka päivä.

*****