Vuodet

Kirjaraportti 135. Annie Ernoux: Vuodet (2008, suom. Lotta Toivanen 2021, Gummerus).

Kirjailija kertoo, miten maailma on muuttunut hänen elinaikanaan ja miten hän itse. Suurehko aihe.

Muutos näkyy esimerkiksi suhtautumisessa tavaraan. Ernaux on samaa sukupolvea kuin vanhempani ja löysin tästä mm. selityksiä faijani rojurakkaudelle. Sodan jälkeisessä köyhyydessä lupaus tulevaisuudelta oli, että ”jossain oli tavaroita, joita mekin saisimme myöhemmin ostaa”.

Olen lukenut Ernaux’lta useammankin hienon kirjasen, jossa hän perkaa elämänsä käännettä tai kulmaa ja yksityisestä syntyy isompi yhteiskunnallinen kuva. Vuosissa zoomin tilalla - tai ohessa - on laajakulma, ja vaikeampi tästä on pitää. Minä vaihtuu kuninkaalliseen me-muotoon, henkilökohtainen yleiseen. Kun 200 sivussa käy läpi paljon asiaa, luettelomaisuudelta ei voi välttyä.

Ranskalaisten poliitikkojen, skandaalien tai brändien vilahdellessa jäin vaille sitä tunnistamisen ja nostalgisoinnin iloa, mikä asioita paremmin tuntevalle olisi suotu.

Huomaan kuulostavani tarpeettoman kriittiseltä. Sanottakoon siis lopuksi, että onhan tämäkin huikea synteesi kaikenlaisesta alkaen perheinstituutiosta päätyen kirkon, maahanmuuton, kuluttajuuden ja demokratian kautta Annie Ernaux’hon.

Yksi esimerkki Ernaux’n erityisyydestä on, kuinka hän pitkin matkaa erittelee muutosta omassa suhtautumisessaan aikaan, menneeseen ja tulevaan. ”Toisin kuin teini-ikäisenä, jolloin hän uskoi muuttuvansa vuodesta toiseen - - maailman pysyessä ennallaan, hän nykyisin kokee polkevansa paikallaan maailman syöksyessä eteenpäin.”

 ****