Järjettömiä asioita

Kirjaraportti 178. Saara Turunen: Järjettömiä asioita (2021, Tammi).

Olen lukenut Turusen romaanit väärässä järjestyksessä, neljä pötköä autofiktiivistä makkaraa. Ihan hyvä järjestys toki tämäkin: 2., 1., 4. ja 3. Jokaisesta olen tykännyt.

Makkaravertaus oli tyhmä, mutta jostain se tuli. Sillä tavalla nämä ovat makkaramaisia, että juoni puuttuu ja yhtä makoisan palan voisi haukata mistä kohdasta hyvänsä.

Kun ihmisen elämä ei lähtökohtaisesti ole tarina, vaan sitä sun tätä yhden kuoren sisällä, makkaramuodon voisi ajatella sopivan luontevasti juuri autofiktioon. Eikös? Anteeksi rönsyily.

Kuten ennenkin, Turunen kirjoittaa minämuodossa itsensä näköisestä teatteri-ihmisestä. Melkein kaikki mitä olen joskus lausunut muista turusista, pätee tähänkin

Viimeksi luin häneltä Hyeenan päivät ja siinä pääaiheita olivat raskaaksi tulemisen vaikeus ja lisääntymispohdinnat. Kolme vuotta aiemmin ilmestynyt Järjettömiä asioita liikkui enemmän parisuhteen kehittymisen ympärillä. Nimi viitannee juuri tähän (etä)parisuhteeseen katalonialaisen miehen kanssa.

Pääosin tässä tapahtuu pieniä ja arkisia asioita. Imuroidaan, ikävöidään poikaystävää ja mennään terapiaan miettimään, pitäisikö suhde lopettaa. Mutta tapahtumathan eivät tässä ole kiinnostavia vaan turusmainen kelailu, tarkat havainnot ja omissa tunteissa vellominen - siististi ja täsmällisesti muotoilluissa virkkeissä. 

Turunen onnistuu olemaan traagisuudessaan myös hauska. Kiusalliset sosiaaliset tilanteet ovat Suomessa ehtymätön varanto.

⭐⭐⭐⭐-