Sokcho talvella

Kirjaraportti 177. Elisa Shua Dusapin: Sokcho talvella (2016, suom. Anu Partanen 2023, Siltala).

Pieni tunnelmapala Koreasta. Nuori nainen on palannut opiskelujen jälkeen Soulista kotikaupunkiin. Työt pienessä majatalossa ovat välipysäkki jonnekin. Turistikauden ulkopuolella kaupunki uinuu.

Luin huhtikuussa Duaspinin Patchinko-kuulat, ja sen verran tykkäsin, että halusin lisää. Aika paljonhan näissä on samaa. Elokuvamainen kuvasto, epämääräinen tyytymättömyys ja haahuilu tätäkin leimaavat.

Ei tätä ihan rakkaustarinaksi voi kutsua, mutta sinnepäin. Ranskalainen sarjakuvataiteilija tupsahtaa majataloon asiakkaaksi ja piirtäminen alkaa kiinnostaa tyttöäkin.

Kirjoittaja asuu Sveitsissä ja kirjoittaa ranskaksi. Korealaisuus tulee äidiltä. Eurooppalaista kirjallisuutta itämaisilla maisemilla ja mausteilla.

⭐⭐⭐⭐-


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pienen budjetin sotaelokuva

Kuva
Kirjaraportti 197. Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva (Teos 2025). Ensinnä nimestä. Hieno. Pienellä budjetilla tosiaan tehdään, jopa ilman kameroita. Sotaelokuvaa enemmän näen tämän horrorina. Menoa keventää Sata litraa sahtia -tyyppinen rujo huumori. Nainen, maisterisnainen, lähti tuppukylästä heti kun pääsi. Joku pakko toi hänet takaisin vuosien jälkeen, isän kuoltua. Välejä menneeseen pitää selvittää. Tukikohtana toimii vanha kotitalo, jonka isä on nimennyt Linnoitukseksi. Isä on romaanin napahahmo kuoltuaankin. Poliisiradiota kuunteleva, alkoholisoitunut, asehullu survivalisti, joka painoi kolmessa vuorossa tehdastyötä. Ylisukupolvista väkivaltaa ja tunneongelmaa. Niemi on kotoisin Eurasta, Pyhäjärven luoteispäästä. Romaanin tapahtumapaikka muistuttaa kovasti Euraa. Hirveän kuuloinen paikka. Tehdas on lopettanut, palvelut hävinneet, liikekeskus paloi 20 vuotta sitten, eikä sen paikalla kasva mitään.  Kaikki tietävät kaikkien asiat ja rumat salaisuudet sadan vuoden taakse....
Lue koko teksti »

Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu

Kuva
Kirjaraportti 214. Teemu Luukka: Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu (2025, Otava). Jos on pelannut lasten kanssa muuttuvaa labyrinttia, ymmärtää paremmin myös politiikkaa. Kummassakin looginen vääjäämättömyys yhdistyy onnellisiin tai onnettomiin sattumuksiin. Jotkut siirrot sotkevat vastustajan suunnitelmia, jotkut käyvät kalliiksi itselle. Teemu Luukka käy kirjassaan läpi siirtoja ja liikkeitä, jotka johtivat Suomen sodan jälkeisen historian oikeistolaisimman hallituksen syntyyn. Erityisesti huomio keskittyy pääministeri Petteri Orpoon. Aika monimutkainen kuvio. Ihmisiä, puoluejuonittelua, vaalitaistelua, taloutta ja suurvaltapolitiikkaa. Sattumia. Mitä jos Annika Saarikko olisi antanut hallituksen kaatua huhtikuussa 2021? Mitä jos apteekin työntekijä ei olisi ohjannut sydänoireista Orpoa kiireesti sairaalaan? Mitä jos Venäjä ei olisi hyökännyt Ukrainaan? Mitä jos sote-uudistus olisi onnistunut jo 2015? Keskeinen taustavirtaus kaikessa on oikeistoradikaalin suuntauksen vahvistuminen...
Lue koko teksti »

Mars Room

Kuva
Kirjaraportti 208. Rachel Kushner: Mars Room (2018, suom. 2025 Arto Schroderus, Tammi). Kaksi elinkautista vankeustuomiota ja vielä kuusi vuotta päälle. Siinä riittää yhdelle naiselle istuttavaa. Järjetön tuomio kuvannee laajemminkin yhdysvaltalaista järjestelmää. Vankien osuus väestöstä on siellä maailman suurin. Mars Room seuraa elämää valtavassa kalifornialaisessa naisvankilassa. Aika värikästä sakkia monella tavalla. Valkoiset jäävät vähemmistöön. Päähenkilö Romy päätyi häkkiin tapettuaan ahdistelijansa. Tämän voi lukea vetävänä vankilaseikkailuna, mutta tässä tirisee myös vahva yhteiskuntakriittinen viritys, kuten Kushnerilla on tapana. Luin häneltä aiemmin Luomisen järven (2024), joka jäi vähän levälleen. Mars Room on tiukempi paketti rikosta ja rangaistusta. Kushner jättää tulkinnat lukijalle. Ehkä siinä joku viesti silti piilee, jos vartijoiden väkivalta näyttää julmemmalta ja perusteettomalta kuin väkivaltarikollisten. Kun syntyy huonolle alueelle, vähätuloisten C- tai D-kansa...
Lue koko teksti »