Kirjaraportti

Kirjaraportti 225. Hanna Ryti: Kaatuminen (2025, WSOY). Kaatuminen on lamaromaani. Sanoma selviää jo kansilehdeltä: ”Omistettu kaikille niille, joille on annettu kannettavaksi näköalattomuuden perintö”.   Romaani seuraa kolmen lapsen elämää ensin lamavuosina, sitten aikuisina. Kahdessa perheistä vanha maailma romahtaa 1990-luvun alussa, kun firma menee tai työpaikka alta.   Kolmannessa, Heljän perheessä, talouskriisi tuo mahdollisuuden hankkia uusi talo ja uima-allas edullisesti. Heljää hävettää kauppakamariin kuuluva isä ja turvallinen elämä riistäjäperheessä.   Aikuisuudessa lapsuuden trauma näkyy kaikilla kolmella jonkinlaisena irrallisuutena - itsetunnon puutteena ja kyvyttömyytenä haaveisiin.   Lukiessa mietin, että eri elämäntilanteissa lama potkii hyvin erilaisella saappalla. Itse opiskelijana selvisin huopatossun tönäisyllä. Välillä tuli kuukausia, jolloin kituuteltiin, mutta ei maailma meille toivottomalta näyttäytynyt.   Makrotasolla kurjuus toki hyppi...

Kirjaraportti 224. Kazuo Ishiguro: Yösoittoja (2009, suom. Helene Büzov 2011, Tammi). Suomalaisille tutuin yösoitto kilahtaa Eino Leinolta. Hän muistelee Nocturnessa ruislinnun laulua korvissaan tavalla, joka on joko vitsi tai tietämättömyyttä rääkän äänestä. Ishiguron novelleissa vitsi on tietoinen. Kaikkia viittä yhdistävät musiikki ja kummallinen, vinksahtanut parisuhteeseen liityvä asetelma. Vaikkapa näin: Vaimon uusi puoliso kustantaa rumalle saksofonistille kauneusleikkauksen ikään kuin hyvityksenä. Uudella naamalla hän saisi mahdollisuuden nousta tähdeksi. Ei ihan Roald Dahlia, mutta sinnepäin. Ryhdyin Yösoitoille, kun Ishiguron Menneen maailman maalari jätti hyvän maun. Maalarissa aihe on selkeä, mutta tunteet ja teot piiloutuivat japanilaisesti kohteliaaseen puheeseen ja tapakulttuuriin. Yösoitoissa meininki on aivan erilaista. Ne esitetään Venetsiassa, Englannissa, Kaliforniassa. Tyyli on laveaa, samoin kieli. Komediaosuuksissa kasaantuvat katastroifit tuovat m...

Kirjaraportti 223. Vilja-Tuulia Huotarinen: Drive-in (2022, Siltala). Yksinäinen tyttö leikki lapsena kivien kanssa. Geologihan siitä tuli isona. Kivet ovat helpompia kuin ihmiset. Drive-in kertoo Islantiin muuttaneen geologin aikuistumisesta. Elämä on jumissa, väikkäri toisessa. Hoitamatta jäänyt ero islantilaisesta teinirakkaudesta turmelee uudenkin yrityksen. Ei Ella pelkästään kivien perässä muuttanut. Isä meni kuolemaan vaikka sai uuden sydämen. Tai oikeastaan siksi. Komplikaatio, runoilijan kaunokirjallinen ratkaisu. Huotarinen on runoilija. Päähenkilö Ella taisi olla isän tyttö. Suhde isosiskoon ja äitiin on vaikeampi. Ella ei oikein kestä heidän soitteluaan ja viestittelyään kuolinpesän järjestelyistä – astioista tai huonekaluista, Mikkelin takana (!) sijaitsevan luomutilan myynnistä. ”Sinä se et tahdo ottaa mitään, ettet vain joudu menettämään mitään”, kuuluu ulkopuolinen analyysi. Eksoottinen Islanti kuplii ja myrskyää romaaniin oman sävynsä. Ja nimi tulee Ellan siskontyttäre...

Kirjaraportti 222. Don DeLillo: Hiljaisuus (2020, suom. Helene Bützov 2022, Tammi). Hämmentävä kirja. Olikohan se tarkoituskin? Kun kaikki teknologia yhtäkkiä sammuu - ruudut pimenevät, yhteydet katkeavat, lentokoneet tippuvat- jäljelle jää passiivinen epätietoisuus. Lähetys Superbowlista on käynnissä, peli juuri alkamassa. Tyhjän ruudun tuijotusta on vaikea lopettaa. En suunnittele lukemistani lainkaan. Varailen kirjoja, joista kuulen, tepastelen kirjaston hyllyjen välissä. Tämä DeLillon uran ehkä päättävä Hiljaisuus ei tainnut olla järkevin tapa aloittaa tutustumista ”suureen amerikkalaiseen kirjailijaan”. Hiljaisuus on pieni ja reikäinen, luonnosmainen. Pienoisromaani, venytetty novelli. Hiljaisuus kuvaa viittä ihmistä, jotka kokoontuivat tv:n ääreen katsomaan lähetystä. Yksi pariskunta tulee myöhässä. Heidän lentokoneensa teki pakkolaskun. Teoksessa ei ole varsinaista juonta, asiat eivät johda toisiin. Teknologian romahdus jää vaille syytä ja taustaa. DeLillo kuvaa ih...

Kirjaraportti 221. Mikael Niemi: Silkkiin kääritty kivi (2023, suom. 2025 Jonna Joskitt-Pöyry, Like). 512-sivuinen lukuromaani ruotsalaisen kansankodin synnystä ja sosiaalidemokratian noususta. Kepeän ja painavan yhdistelmä voi olla enemmän kuin lagom. Vaikea tästä on olla pitämättä! Mikael Niemi muistetaan esikoisestaan, Populäärimusiikkia Vittulanjängältä (suom. 2001). Nyt liikutaan samoilla kulmilla, Ruotsin Lapissa, Tornionjoen rannalla pääosin 1930-luvun alkuvuosilla. Kunnan läpi rakennetaan tie. Työmaalla pääoman ja proletariaatin ristiriidat kärjistyvät. Sosialismi saapuu Pajalaan. Alkaa sitkeä lakko, joka järisyttää koko seudun elämää. Romaani yhdistelee pohjantähtimäistä torppariperheen ja kyläelämän kuvausta modernimpaan vauhtiin. Rinnakkaiskertomuksessa nykyajassa suosta löytyy ruumis. Lakkolaisen lapsenlapsenlapsi on yhteydessä pimeälle puolelle ja näkee ennalta. Lähes jo hymyilyttää pakanallisen magian hyödyntäminen pohjoiseen sijoittuvassa kirjallisuudessa. Järvet, joiden...

Kirjaraportti 220. Mieko Kawakami: Kaikki rakastavaiset yössä (2011, suom. Markus Juslin 2025, Tammi). Nimi viittaa rakkausromaaniin. Kosmisesta ulkopuolisuudesta tämä silti kertoo. Maailmassa ei ole mitään, mihin 34-vuotias tokiolaisnainen Fuyuko halusi tarttua. Hän ei tiedä, mitä haluaa, eikä ainakaan halua olla ihmisten kanssa tekemisissä. Vai onko kysymys haluamisesta? Ehkä myös uskaltamisesta ja osaamisesta. Fuyuko muistuttaa Lähikaupan naista (Sayaka Murata 2016). Myös tälle sosiaaliset tilanteet ja ympäristön paineet olivat sietämättömiä. Lähikaupan nainen löysi ratkaisuksi työn, jossa viestinnän saattoi hoitaa yhtiön määrittelemillä fraaseilla. Oikolukijana työskentelevä Fuyuko päätyy freelanceriksi, mikä mahdollistaa kontaktien rajoittamisen aivan minimiin. Lukijana jäin ihmettelemään, mikä lopulta aiheuttaa Fuyukon vetäytymisen. Päähenkilön elämää, lapsuutta, nuoruutta ei juuri taustoiteta. Ehkä kyse on vastareaktiosta ankariin rooliodotuksiin, joita japanilainen yhteiskunta...

Kirjaraportti 219. Suvi Ratinen: Pakolainen (2025, Otava). Romaani alkaa keikkuvalta laivalta, hetkestä, jolloin arvostettu kirjailija ja diplomaatin puoliso muuttuu pakolaiseksi. Aino Kallas pakeni ensin Virosta Suomeen syksyllä 1944. Suomi sanoi kiitos ei, ja Kallakset tuupattiin suorinta tietä Ruotsin-laivaan. Kirjailija vietti Ruotsissa kymmenisen vuotta ja kaipasi koko ajan Suomeen. No välillä Viroonkin, toiseen kotimaahansa. Avioliitto Oskar Kallaksen kanssa oli tehnyt Ainosta virolaisen vuonna 1900. Kala alkaa haista kolmantena päivänä, samoin vieraat, tiesi Kallas. Vaikka Ruotsi on aina suhtautunut hädänalaisiin suopeasti, pakolainen joutui huomaamaan olevansa vieras ja ei-toivottu. Ei enää älykäs ja ainutkertainen yksilö vaan yhteiskunnallinen ongelma ja turvallisuuspoliittinen kysymys. Kertojan ääni romaanissa on vähän outo: Kallas kertoo elämästään kolmannessa persoonassa. Silti ratkaisu toimii. Sävyyn tulee jotain kirjallista, vanhahtavaa. Kerronta jäljittelee ajatuksen pou...