Kunniallinen petkuttaja
Kirjaraportti #38. Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja (1982, suom. Kyllikki Härkäpää 1983, WSOY).
Kansikuva oli Muumilaakson suunnalta, mutta muuten kirja oli jostain toisesta maailmasta.
Jansson oli kypsässä kansaneläkeiässä tämän kirjoittaessaan. Tunnelmaltaan romaani oli ankea ja päähenkilötkin sellaisia hemulin ja vilijonkan sekoituksia, joista on vaikea pitää.
Tarina kertoi nuoren naisen ja vanhahkon naisen suhteesta. Ei rakkaus-, vaan ystävyys- tai yhteistyösuhteesta. Vallankäyttöä, sosiaalisia pelejä ja sen sellaista.
Pieni sivujuonne: Romaanin vanha nainen oli kuvittaja ammatiltaan. Ilmeisesti hän ei ollut hoitanut sopimusasioitaan ja lisenssointejaan yms. kovin bisnesviisaasti vaan lähinnä löperösti.
Nuori nainen pisti hommat ojennukseen, paperit mappeihin ja rahavirtoihin vauhtia. Ryhtyi ikään kuin agentiksi. Vanhassa taiteilijassa tämä aiheutti kiusallisia tuntemuksia, mikä lukijan oli helppo tulkita autofiktiona. (Moomin Characters Oy muuten perustettiin 1977.)
***
Kommentit
Lähetä kommentti