Rouva C.

Kirjaraportti #41. Minna Rytisalo: Rouva C. (2019, Gummerus).

Suurnaisen takaa paljastui miehiä. Minna Canthin ura naisasianaisena ja kirjailijana ei olisi ollut mahdollinen ilman edistyksellistä (joskin juoppoa) isää, joka soi tytölle mahdollisuuden opiskella. Aviomies, lehtori Ferninand Canth taas tuki, kannusti, antoi tilaa, teki yhteistyötä ja oli muutenkin ensiluokkainen 2000-luvun puoliso. 

Muun muassa tällaista opin Rytisalon romaanista. Paha vain, en voi olla varma, kävikö näin oikeasti, kun kyse on romaanista.

Tällainen elämäkertaromaanin konsepti tuntuu muuten tekijällekin vähän pirulliselta. Aika paljon voi pistellä omiaan, mutta jonkinlaisen realismin jarrun kuvittelisin hidastavan rajuimpien - ja kiinnostavimpien - kiepausten keksimisessä. Ainakin Rouva C:ssä meno pysyy tarpeettoman hillittynä ja tasaisena, vaikka kaikenlaista kapinallista ajatusta pyöriteltiinkin.

Rytisalon kieltä pitää erikseen kehua. Näyttää, että siinä ei olisi mitään erikoista (vrt. Lasse Virenin juoksu), mutta jotenkin se vaan kulkee ja kuvailee niin, että ilokseen lukee. Ja kyllä minä tästä muutenkin tykkäsin. C. oli kiva sellaisella turvallisella, pullapitkomaisella tavalla, jossa makunystyröiden ei ole tarkoituskaan räjähtää.

Rouva C. kuvasi Minna Canthin avioliittoa ja elämää ennen varsinaista kirjailijan uraa. Onko nimessä viittaus Napakymppiin? Ehkä ei, vaikka suhteen alkuvaiheessa olikin kilvoittelun ja kolmiodraaman tunnelmia.

Siunatuksi lopuksi totean, etten muistaakseni ole lukenut yhtään Canthin teosta ja tuskin luenkaan vaikka tietysti pitäisi. Anna-Liisan näin Luikonlahden kesäteatterissa noin 1997 ja ehkä jossain muuallakin. Kauppa-Lopon kuvittelen kuulleeni lapsena kuunnelmana.

****-