Jeesus Enkelinpoika Nasaretilainen

Kirjaraportti 217. Harri Sirola: Jeesus Enkelinpoika Nasaretilainen (2001, Gummerus).

Eilisen joulupäivän kirja alkaa Jeesuksen syntymästä vuonna 7 eKr. Jupiterin ja Saturnuksen radat kohtaavat. Planeetat loistavat Betlehemin yllä yhtenä kirkkaana tähtenä.

Klassikkovitsissä selitetään, miten Jeesus pystyi kävelemään vetten päällä: tiesi kivien paikat. Tässä on jotain samaa mutta hienostuneemmin. Sirolan Jeesus tekee ihmeitä opettelemalla lääkäriksi ja parantamalla sairaita - vallankumouksellisesti myös köyhiä.

Sirolan Jeesus muistuttaa Raamatun Jeesusta monella tavalla, mutta hän ei ole  Jumalan poika. Ainakaan hän ei tiedä olevansa.  Ei hän ole Joosefinkaan, vaan naapurin Gabrielin.

Magdalan Maria on Raamatussa sivuhenkilö, mutta Sirolan romaanissa hän saa naispääosan. Jeesus tutustuu naapurintyttöön kahdeksanvuotiaana. Se on heti menoa. Juuri Maria opastaa varovaisen, pelokkaan pikku Jeesuksen pois kotinurkista. Juuri Maria tutustuttaa Jeesuksen maailman ihmeisiin ja iloihin.

Romaanissa Jeesuksen puutteet tulevat näkyviin erityisesti perheen ja parisuhteen kautta. Jos Maria Magdaleenalta kysytään, Jeesus on aika epäluotettava perheenisä. Seksi kyllä maistuu, mutta kotielämä pitkästyttää. Tuttu kuvio. Ura on perhettä tärkeämpi.

Loppu jää auki. Viisas vaimo kyllä näkee enteet: huonostihan siinä käy, kun suututtaa papit ja lietsoo puheillaan kansaa liikkeelle.

Kun taiteilijat lähtevät tulkitsemaan Jeesusta inhimillisenä ihmisenä, joku yleensä aina suuttuu. Sirola välttyi palautemyrskyltä, sillä romaani ilmestyi postuumisti, kirjailijan itsemurhan jälkeen. 

Katselin pari viikkoa sitten Da Vinci -koodia telkkarista. Muistin siitä Sirolan. Teoksia yhdistää Maria Magdaleena, ei mikään muu. Tämä on antitrilleri, jonka juonenkäänteet on tiedetty 2000 vuotta.

Mutta kyllä minä tykkäsin. Ainakin jouluisin on hyvä lukea kauniisti kirjoitettuja ajatuksia rakkaudesta ja armollisuudesta. ⭐⭐⭐+