Toimittaja kertoo niin totta kuin osaa

Kirjaraportti 212. Mari Manninen: Toimittaja kertoo niin totta kuin osaa (2025, Vastapaino).

Käyttäjän opas suomalaiseen mediaan. Toimittaja Mari Manninen kirjoittaa, kuinka suomalainen media toimii. Kuka päättää, mistä aiheista juttuja tehdään ja millä näkökulmilla? Mitkä ovat pelisäännöt?

Aika paljon hän puhuu myös alan ongelmista: klikkiotsikoista, itsekriittisyyden puutteesta, taipumisesta paineen alla ja huonosta sisällöstä - jopa laatumedian ”paskoontumisesta”.

Vuosikymmeniä Hesarissa työskennellyt toimittaja on nähnyt sisältäpäin, että journalismin kumisaappaissa on reikiä. Silti kirja on myös intomielinen journalismin puolustus. Journalisteillakin sukat kastuvat, mutta erona moneen muuhun on pyrkimys totuudellisuuteen.

Manninen on työskennellyt kirjeenvaihtajana Kiinassa. Kirjassa hän antaa monenlaisia esimerkkejä siitä, millaista elämä on ilman vapaata mediaa. Johtopäätös on tyly: ”Jos perinteinen journalistinen media häviää, demokratia kuolee.”

Viktor Orbánin Unkari saa paljon huomiota, samoin Donald Trumpin Yhdysvallat. Hallintoja yhdistävät valheen systemaattinen viljely ja hyökkäykset journalismia vastaan.

Media-alaa seuranneelle kirja ei tuonut yllätyksiä, mutta herätti ajatuksia kyllä. 

Erityisesti ilahduin Mannisen valitsemasta rohkeuden linjasta: hän arvostelee myös omaa mediaansa eli Hesaria ja nostaa nimellä esiin mokailleita toimittajakavereitaan. Manninen myös suhtautuu avoimen epäluuloisesti perussuomalaisiin, joiden näkee tietoisesti nakertavan journalistista uskottavuutta.

Näennäinen objektiivisuus ei pelasta journalismia. Sen sijaan toimittajan avoimuus omasta maailmankuvastaan taitaa olla askel oikeaan suuntaan.