Taimenenkalastus Amerikassa

Kirjaraportti 218: Richard Brautigan: Taimenenkalastus Amerikassa (1967, suom. Jarkko Laine 1974, Otava).

Sisäinen hippini taisi kuolla ravinnon puutteeseen jo joskus Mauno Koiviston kaudella. Ei ihme, ettei beat-klassikko taimenen kalastuksesta herättänyt tuntemuksia.

Sekavia, omakohtaisen oloisia pikkujuttuja, joita yhdisti lähinnä nyrjähtäneisyys. Ilman hallusinoivia päihteitä en osannut löytää kokonaisuudesta mitään syvempää. Ikävä kyllä.

Herra Brautigan kuoli 1984, mutta nousi Suomessa otsikoihin plagiaattikohussa pari viikkoa sitten. Ilman kohua en olisi tähän tullut tarttuneeksi.

Brautigan liittyy Kalifornian 1960-luvun beat-liikkeeseen. Siis samaan porukkaan Allen Ginsbergin, Jack Kerouacin ja William S. Burroughsin kanssa. Nuorempana näihin yritin vähän tutustua, mutten oikein innostunut.

Liikkeen ideologiassa yhtyivät sovinnaisuuden vastustus ja päihteet. Nyt – 58 vuotta kirjan julkaisun jälkeen – silloinen epäsovinnainen näyttää lähinnä tekotaiteelliselta Taimenenkalastukselta Amerikassa.

Yksi kirjan vitseistä oli käyttää Taimenenkalastus Amerikassa -termiä milloin missäkin yhteydessä. Esimerkiksi yhden sivuhenkilön nimi oli Tumppi Taimenenkalastus Amerikassa. Heh heh. 

Entä millainen valeasu oli Lontoon 1880-luvun sarjamurhaajalla?

”Hänellä oli asunaan Taimenenkalastus Amerikassa. Hänellä oli vuoria kyynärpäissään ja sininärhiä paitansa kauluksessa. Syvä vesi virtasi hänen kengännauhoihinsa kietoutuneiden lumpeitten lomitse.”

Kyllä kirja kalastustakin vähän käsitteli.

⭐⭐+