Chan Ho-Kei: Lainattu kaupunki

Kirjaraportti 271. Chan Ho-Kei: Lainattu kaupunki (2014, suom. Rauno Sainio 2025, Punainen silakka).

Ylivertainen poliisinero ratkoo rikoksia Hongkongissa. Sherlock Holmes -tyyppinen hahmo mutta puhdas ja hyveellinen, vailla niitä paheita, jotka tekevät Holmesista kiinnostavan.

Odotusten hallinta on avain nautintoon. Odotin jotain eksoottista ja yllättävää. Tuli vanhanaikaista 1900-luvun salapoliisiromaania, jossa hifistellään "Tutkijaneron" eli "Taivaan silmän" päättelykyvyllä. Vastassa pörrää muun muassa triadia eli kiinalaista mafiaa sekä lahjottuja poliiseja.

Romaanin piti olla hienosti rakennettu kuudesta tarinasta muodostuva kokonaisuus, joka keriytyy takaperin nykyhetkestä vuoden 1967 levottomuuksiin avaten samalla Hongkongin muutosta. Aika kepeästi kuitenkin mentiin historian ja yhteiskunnallisuuden osalta. Toki brittivallan vaiheita sun muuta hiukan vilautettiin, mutta minä ummikkona en paljoa saanut.

Suomalainen nimikin muuten viittaa juuri Hongkongin väliaikaisuuteen Kiinalta "lainattuna" ja osin vuokrattuna siirtomaana. 

Jos multa kysytään, niin eiköhän tämä ollut lähinnä kuuden rikostarinan kokoelma. Ohuet ja stereotyyppiset hahmot, vähäistä huumoria, puolikarkeaa paikallisväriä. Syheröistä, kekseliästä käännettä kyllä piisasi, jos sellaisesta tykkää.

Olen viime vuosina vähän kiinnostunut itäaasialaisesta kirjallisuudesta: Japania, Koreaa, Kiinaa. Tarjonta on ilahduttavasti lisääntynyt käännöksissä. Joku siinä kiehtoo. Pieniä pettymyksiäkin pääsee säännöllisesti kokemaan.

⭐⭐⭐


 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Annie Ernaux: Tytön tarina

Kuva
Kirjaraportti 266. Annie Ernaux: Tytön tarina (2016, suom. Lotta Toivanen 2026, Gummerus). Vuoden 1958 tyttö on eri kuin vuoden 1960 tyttö tai vuoden 2016 nainen, joka kirjoittaa vuoden 1958 tytöstä, itsestään. Kesäleirin ohjaajana, juuri 18 vuotta täyttäneenä Annie D. rakastui täysillä vähän vanhempaan ohjaajaan, kypsään 22-vuotiaaseen. Marlon Brandoa muistuttava mies käytti altista tyttöä ja jätti nallin kalliolle.  Suojattua elämää viettänyt tyttö löysi leirillä villin itsensä. Sokka irti ja niin poispäin. Oli "huorahtava", kuten kollegat leirillä kuvasivat. Reilut 50 vuotta myöhemmin kirjailijaksi muuttunut tyttö yrittää selvittää, mitä tapahtui ja miten se hänen elämäänsä vaikutti. Eli kuten hän itse kirjoittaa: "Tutkin kuilua, joka erottaa tapahtumien kauhistuttavan todellisuuden siitä merkillisestä epätoden tunnusta, joka niitä vuosien kuluttua verhoaa." Tapahtuneesta on yli 50 vuotta. Tapahtumien ohessa Ernaux pyöritteleekin paljon itse muistamista. Hänellä ...
Lue koko teksti »

Paavo Teittinen: Pitkä vuoro

Kuva
Kirjaraportti 265. Paavo Teittinen: Pitkä vuoro - Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen (2025, Gummerus). Luin vasta nyt. Olisi pitänyt aiemmin. Mitä opin? 1. "Pitkä vuoro" tarkoittaa sitä, että tullaan töihin aamulla  ja lähdetään illalla myöhään, eikä ehkä pidetä vapaapäiviä lainkaan. Käsite liittyy lähinnä Aasiasta tuleviin kielitaidottomiin siirtotyöläisiin, jotka painaa parin euron liksalla ja nukkuu jossain keittiön takahuoneessa. 2. Miten niin orjia, onko ne muka kahleilla kiinni? Lähtis vaa menee. Kahle voi olla myös taloudellinen. Jos otit Thaimaassa ison lainan tai myit auton, jotta pääset Suomeen poimimaan marjoja ja "vuolemaan kultaa", niin kyllähän sä yrität haalia epätoivoisia pennejä kasaan eli metsästä marjaa ämpäriin, vaikka kohtelu olisi karseeta ja ruokana lohenpäitä. 3. Aika usein se kahle liittyy työlupaan eli pelkoon siitä, että joutuu pois maasta. Mitä vaihtoehtoja kielitaidottomalla nepalilaisella tai bangladeshilaisella on työllistyä? 4. Suo...
Lue koko teksti »

Cormac McCarthy: Tie

Kuva
Kirjaraportti 264. Cormac McCarthy: Tie (2006, suom. Kaijamari Sivill 2008, WSOY). Isä, poika ja pyhä henki. Kun pyhä henki palaa maailman mukana tuhkaksi, jäljelle jäävät isä ja poika. Tie ei kerro Jumalasta, mutta jotain raamatullista siinä on. Maailma on loppunut sellaisena kuin sen tunnemme. Isä ja poika kulkevat läpi palaneen maan, koko omaisuus ruosteisessa ostoskärryssä. Etsivät ruokaa tyhjistä taloista. Jokainen vastaantulija on uhka. Jokainen huolehtii vain itsestään.  En ole dystopiakirjallisuutta kovin paljon lukenut. Tuoreemmista Tie muistuttaa asetelmaltaan Emily St. John Mandelin Asema 11 :ää. Paitsi, ettei tuhon syytä kerrota. Ja Asema 11 on paljon valoisampi; toivoa tuo esimerkiksi kulttuuri. Onko elämä mielekästä, jos kaikki energia menee selviytymiseen eikä näkymää parempaan ole? Äiti veti omat johtopäätökset. Isän elämälle tarkoituksen tuo poika. Toisin päin ajatellen isä on pojalle kuin jumala: ainoa yhteys siihen maailmaan, joka joskus oli. Isän ja pojan yhtei...
Lue koko teksti »