Claire Keegan: Aivan viime hetkellä

Kirjaraportti 285. Claire Keegan: Aivan viime hetkellä - Kertomuksia naisista ja miehistä (2023, suom. Kristiina Rikman, 2025, Tammi).

Miehet pilaavat naisten elämän. Tässä on siitä kolme kirjallista todistetta.

Niminovelli lähtee loppukesän toimistopäivästä Dublinissa. Ikkunan takana paistaa röyhkeä aurinko. Nurmikko tuoksuu, muratti kahisee, pääskyparvi kiirii. Pöydän takana keski-ikäinen mies, Cathal, yrittää ymmärtää, että hänet jätettiin aivan viime hetkellä, juuri ennen alttaria.

Eikä hän tietenkään tajua. Hän on misogynistiksi ja sovinistiksi kasvanut, perinteinen irlantilainen mies, joka haluaisi mukavia koti-iltoja ja vaimon, joka pitää huolta, tekee ruokaa, eikä pakota miestä ottamaan naista huomioon.

Tajuamisen mahdollisuus vilahtaa, mutta mies jättää sen käyttämättä. Käsittämätön tragedia siis hänen kannaltaan. Naiset ovat kummallisia.

Toinen tarina on kirjallisempi Tšehov-viitteineen. Naiskirjailija saapuu kirjailijaresidenssiin kirjoittamaan. Vanhempi miesprofessori pilaa yhden työpäivän tunkemalla vieraisille ja olemalla tökerö. Nainen kostaa kirjoittamalla miehen elämälle tuskaisen päätöksen.

Viimeisen tarinan loppu voisi olla miehen kirjoittama. Kunnollinen perheenäiti haluaa kokeilla jännitystä ja vierasta miestä. Kiva kokeilu päättyy äkisti ja huonosti: synnin palkka on ikuinen helvetti.

Keeganilta on aiemmin suomennettu kaksi upeaa ja laajalti kehuttua pienoisromaania. Kumpikin kertoo siitä, että kurjuuden keskeltä löytyy pieniä ihmisiä, jotka valitsevat tehdä hyviä asioita.

Tuoreimman suomennoksen tekstit ovat kooste pidemmältä ajalta. Teksti ja kerronta ovat tuttua Keegania, mutta novelleiden sävyssä tuntuu kirpeämpi kierre.

Feministi minussa ei nyt jaksanut näistä teemoista suuremmin innostua. Ehkä flunssakin (miesflunssa) vaikutti.

⭐⭐⭐